Pietarista kajahtaa!

No niin, tiukan taistelun jalkeen paasimme kirjautumaan tanne blogiimme. Kyrillisilla ei aina niin helppoa...

Pari paivaa taalla nyt pyoritty, itsella uponnut kolme imodiumia. Eilen oli todellinen katastrofi lahella jaatelon ja lounaan nauttimisen jalkeen puistossa. Aika oli todella kortilla, mutta onneksi haukan silmat pongasivat sinisen riviston baja-majoja. Sinne kireaa jouksujalkaa, kaikki varattuja, hiki nousee pintaan, maatuska pyytaa kymmenta ruplaa, vaan satasia taskussa, vaihtorahat kateen ja huussiin--->helpotus-->ovi unohtui auki, joku mamma paukkas sisaan, luikki nopeasti pakoon! Siihen loppui ongelmat mun osalta.

No ollaan tassa kayty jokiristeilylla romantisoimassa, Eremitaasissa, syoty hyvin ja nautiskeltu. Mutta eihan se tietenkaan ketaan kiinnosta, kaikki haluaa lukea katastrofeista... tasta jatkaa Jenny...

Jennyfer: Kakasta rakkoihin. Kun taapertaa sita sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Oikea jalkani sairastaa talla hetkella kolmea super-mega-hyber-rakkulaa, jotka oma huoltojoukkoni on teipannut kasaan erinakoisin laastarein ja kansarohdoin... Hyvat kengat ovat siis kaiken perusta tallaisella matkalla. Joo-o.

Mita siten muuta. Puppet hostellimme nayttaa ja tuntuu hyvalta, ainakin pimeassa(siis silloin kun nukkuu:). Lamminta vetta kuitenkin tulee! Venalaiset on venalaisia (suht' rasittava kansa;). Taistelu kielellisen ymmartamattomyyden kanssa ajoittain suhteellisenkin raskasta.

Aurinko on paistanut taydella teholla ja pisamat valloittaneet olkapaani (Ramsulla nenun).

Ja Rampo jatkaa..

Tavattiin muuten tossa Iisakin kirkon edustalla vanha kaverimme Osbournen Sharoni, joka signeeras meidan reissuvihkonkin. Harmi etta Sharonin ukkoo Ozzya vasytti niin, ettei jaksanut tulla meita tervehtiin, vaikka odoteltiin puoltoista tuntia.

Nyt pikku iltapalan kautta unille. Huomen viela Pietarissa ja yojunalla kohti Moskovaa...Jep jep...