Vladivostok!

Jep Jep!

Vain 10000 kilsaa junailua Tampereelta, niin jo paasee Tyyneen valtamereen uimaan! Tai ainakin Japanin mereen, mika luultavasti on osa Tyynta merta. Uimakokemus ei sinansa ollut mikaan nautinto, vaan matalassa suhteellisen saastuneessa levaisessa vedessa rapikointia. Viksumpi reissaaja ymmarsi jattaa valiin.

73 tunnin junamatka meni mukavasti, vaikka alku ei paljon lupaillutkaan. Samaan vaunuvalikkoon tuli 2 todella tuhdisti hielta haisevaa kirgiisialaista miesta. Jenny ehti jo siina sanoa:
-Jos ma tasta @$#% selvian, niin ma @#$%^# selvian vaikka mista.
Miehet, Musafar ja Sultan, olivat onneksi tosi mukavia ja hien hajukin siita vahan halveni. Kaverit oli joutuneet odottaan junalippuja (luultavasti) 3 paivaa asemalla. Luultavasti, koska kommunikointi hoidettiin n. 5 kielen sekoituksella viittomineen. Musafar tais vahan ihastuakin Jennyyn(eli Janaan), eli meitsin pitaa olla valppaana. Ilmeisesti lupauduttiin ens kesana lahteen Kirkiisiaan, mutta mieluiten vasta elokuussa, kun vesimelonit on komeimmillaan.

Yhdessa siina vedettiin sitten evaita 3 vrk:ta ja valiasemilla ostettiin lisaa. Kirkiigisian pojilta meinas vahan evaat loppua, mutta meilla oli onneksi runsaasti, ja perunamuussit teki kauppansa. Toisaalta he olivat kaivaneet laukuistaan mita ihmeellisempia evaita ekana paivana. Kolmantena paivana otettiin illalla vahan olutta, mutta kaverit alkoi oleen jo hyvissa 2 kaljan jalkeen. Opetin maija-korttipelin pojille, mita pelattiinkin sitten useita kertoja matkan aikana. Olivat suht innoissaan.

Taalla Vladissa saatiin nauttia kaks ekaa paivaa helteista ja rannallahan se aika maattiin. Iho punoittaa ihan kivasti. tanaan pilvisempaa. Hoidettin junaliput Harbiniin Kiinaan torstai-illalle. se oli aikas saatoa, siita ehkajoskus enemma. Nyt meilla on joka tapauksessa huomenna Ljublaja-nimisen rouvan, johon Jenny tutustui mun juostessa uhden venalaisen miehen kanssa kaupungilla pankkiasioissa, treffit ennen junan lahtoa. Ljublaja on hommannut meille liput Harbinistta Pekinkiin. Aika ihme juttuja tapahtuu!

Tavattiin pari suomalaista, jotka ehka samassa junassa Kiinaan. Ei ehditty jaada enempaa jutulle, kun oli kiire parin venalaisen kanssa kahville.

Taalla on muuten hyva nettiyhteys, eli kuvia saattaa tulla lisaa vanhempiin teksteihin.

Ja sitten paljastus...

voi olla vaikea uskoa mutta olemme alustavista suunnitelmista poiketen jatkamssa matkaamme VLADIVOSTOKIIN!!!! Jihuu. Eli Venajan matkamme jatkuu viela ainakin seuraavaan viikon verran. Liput on jo ostettu ja 73 tunnin junamatka (3 yota 3.luokassa) alkaa huomenna klo.8.53 paikallista aikaa. Taalla Irkutsissahan aikaero Suomeen on talla hetkella +6 tuntia ja talloin se kasvaa +8 tuntiin.

Sunnuntaina, jolloin siis tarkoitus saapua Vladiin, on matkaa tehty siis lahes kolme viikkoa ja n.10 000 km. Huh. Antoiisaa on ollut ja venajan kielen alkeetkin tuntuvat (muutamat sanat) auttavan jo jakapaivaisessa selviytymisessa.

Vladista on sitten tarkoitus jatkaa Pekinkiin rajakaupunki Harbinin kautta (huom!rajalla odotusta tiedossa 28 tuntia!), Shanghaihin (jos Venajan uutta visaa ei Pekingista irtoa) ja viimeiseksi Mongoliaan, jossa on tarkoituksena lomailla parisen viikkoa. Sellainen suunnitelma on nyt lyoty lukkoon...:) Taalla sita saa kaikkea hullua paahansa. Kerran on nain pitkalle lahdetty niin vedetaan loppuun asti, jeps! Ainakin taalla oppii olemaan karsivallinen - se on varma.

Lopuksi on mainittava, etta keskustelin tanaan lyhyesti venalaisen kuuron kanssa taysin sujuvasti ja ymmarrettavasti kun han tuli kerjaamaan meilta rahaa. Han lahti iloisesti ihmettyneena jatkamaan matkaansa (unohti siina varmasti miksi oli tullut luoksemme...:) Ihanaa. Aika paljon olen viittomakielisia bongaillut vaan oli tama mies ensimmainen, jonka kanssa paasin sattumalta juttusille. En ole aikaisemmin uskaltanut lahestya koska en ole ollut varma kielellisista eroista. Viittomakielella helpompaa&sujuvampaa kuin venajaksi.

Eipas nyt muuta kun kuullaan ja ihmetellaan mita elama tullessaan tuo. Terkut kaikille.

.jennyfer.

p.s. Ramsun parta hurjassa kasvussa...aika komee pehko jo, sanoisin. Hottis.:)

Jotain tapahtumia Venajan maalta

Eilen tuli sitten saavutettu yksi matkan tavoitteista, eli Baikalissa polskiminen. Jarjettoman kylmaa vetta. Rannalla maanneista ihmisista yksi kavi lisakseni uimassa. Sitten syotiin omulia, Jenny 2 ja meitsi kolme. Suht hyvaa.

Ja sitten jotain tapahtumia:

Junamatkalla Jurgasta-Irkutsiin noin 4 sotilaspoikaa (jotain 18 vuotiaita) tuli juttelemaan meille. Yksi oli kovasti kiinnostunut musiikista ja kertoi suosikkimusiikikseen Punk-musiikin ja pitavansa erityisesti Avril Lavignesta, 50 centista ja Britney Spearsista. Itse kasitan punk-musiikin hieman toisin.

Poikien Englanti ei ollut oikein kummoista ja keskustelu alkoi aika lailla jo tympia, mutta yht'akkia kaverit alkoi kantaa meille lahjoja. Nyt meitsi omistaa venajan armeijan vyon, luutnantin natsat, viestintajoukkojen pinssin, kadetti olkamerkit ja 3 erilaista kangasmerkkia. Meilla ei ollut antaa vastalahjaksi kuin pussi hedelmaturkinpippureita. Lisaksi pojat kertoivat olevansa Chitan (kaupunki) mafia.

Postikorttien lahettaminen on kovin vaikeata taalta. Ensinnakaan kortteja ei tahdo loytaa mistaan, ja aina kun loytaa, niin pitaa ostaa vahintaan 10. Ja postimerkkeja saa vain postista. Asken tultiin 10 vaille kasi postiin, mutta merkkeja ei sitten millaan kerennyt myymaan, koska posti oli enaa 10 minsaa auki. Valilla hermot kireella naitten kanssa.

Mitas muuta. Kenkakauppoja on vahintaan 3 kertaa enemman kuin ruokakauppoja. Kuitenkaan mitaan merkkikenkia ei ole missaan myynnissa, vaan venalaisten omia merkkeja. Aika outoa. Tama ei tietysti pade Pietarissa ja Moskovassa.

Junamatkaan kannattaa varustautua jarjettomalla maaralla evasta. Taalla on paljon erilaisia valmisruokia, mihin kaadetaan vaan kuumaa vetta (tarjolla junavaunussa) paalle. Oma suosikkimme on perunamuussi, mihin pistetaan suolakurkkuja. Kolmosluokan vaunuissa on kaksi vessaa 54 matkustajuaa kohti, eli ruuhkia syntyy. Jos oman vaunun vessat on sotkuisia, niin voi kavella toisiin vaunuihin. Jostain syysta venalaiset ei tee niin. Ehka se on kiellettya.

Edellisella patkalla Jurgasta Irkutsiin vaunuemannat oli hulluja ja pitivat topisen vessan jostain syysta lukossa koko matkan. se oli aikas tuskaa. Viela kertaakaan ei olla onnistuttu ostamaan alasankypaikkoja, ne ovat siis melko kysyttyja. itse tosin nukun mieluummin ylasankyssa, mutta alasankyapikoissa on etuna poyta, jolla voi syoda rauhassa evaat. Paikoista kaytavapaikat on kaikkein surkeimmat, jotka meilla oli viimeksi.

Ravintolavaunut on ihan tyhjia, koska kaikilla on niin paljon omia evaita. Osa matkustajista on ihan kannissa koko matkan, mutta oikeastaan hairiota ei ole meile heista ollut. Venalaiset ukot pukeutuu ihan miten sattuu. esim napapaita+lyhyet urheilushortsit on ihan ok yhdistelma. Valiasemilta voi ostella esim. olutta tai jotain pikku purtavaa. Vaan eipa houkuttele ostaa jotain kuivattuja kaloja mummojen kasista.

Semmosta talla eraa.

Loistokasta menoa Tomskissa...

Aivan uskomattoman ihanat kaksi paivaa takana Nickin ja Natin hellassa huomassa. He todella pitivat meita kuin kukkaa kammenella ja tarjosivat kaiken mita heilla oli tarjota. Kiitos siita heille. Saimme ystavyydemme ansiosta kokea jotain todella aitoa venalaista eloa, joka antoi ja opetti paljon heidan arvoistaan ja tavasta elaa. Etta voikin elamassa saattua ihania asioita aivan odottamatta (tuosta vain tupsahtaa eteen) - loistokasta! Taalla se tuntuu huimasti hienommalta silla vain harvojen kanssa paasee millaan lailla puhelemaan...

Saavuttuamme Tomskiin N&N olivat jarjestaneet meille kaksi paivaa tiukkaa ohjelmaa, johon sisaltyi myos heidan omiin askareisiinsa ja velvoitteihinsa osallistumista kuten kissan ruokintaa ja tavaroiden raahaamista Jenkkilaa varten (laakareina he ovat muuttamassa maasta, Nick edella ja Nat perassa ns. paremman elaman toivossa...:) Ensimmaisena paivana (tuhdin aamiaisen&raikkaan suihkun jalkeen) keskityimme kaupungin nahtavyyksiin, upeaan luontoon ja toisiimme mm. nauttimalla herkullisia blineja suihkulahteella ja rullaamalla maisemaa maailmanpyorassa. Omalla autollaan raskaana oleva Nat kaahasi (siis ohjasi todella tukka hulmuten) meita paikasta toiseen. Tuntui todella, etta jokainen menetetty minuutti olisi ollut pois elamasta, ainakin yhteisesta ajastamme... Illalla paasimme banjaan, jossa Ramsu oli hiostua tolaltaan (kaljasta huolimatta) ja sitten viela kalkkunaa barbequena - nam!

Toisena paivana (talla kertaa emme saaneet nukkua pitkaan!) paivan ohjelma alkoi tuhdilla liha-riisi annoksella (plov) ja kahvella, jonka jalkeen kaahasimme Natalien kanssa kauppaan ostamaan evaita junamatkaa varten. Sielta sitten koko perheen voimin (siis kahden perheen) Jurgaan ja retkeilemaan pieneen lahella sijaitsevaan kylaan. Ajomatka pitka ja kumpurainen, lauttamatka fine. Saimme kaikilta perheenjasenilta sydammellisen ja innostuneen vastaanoton halauksineen ja suukkoineen. Olin aivan mykistynyt kaikesta. Iloisen & hyttysrikkaan paivan jalkeen (johon sisaltyi jaateloa kertaa 5 ja piknik- jatkuvaa syomista...) paasimme suihkuun Nikin vanhempien luokse..talla kertaa oli tiedossa vain tulikuumaa vetya. Illalla vietimme viimeiset tunnit katsellen kotivideoita ja keskustellen. Tunnelma katossa, sanoisin.

Kyyneet poskilla (=jennyfer) hyvastelimme ystavamme ja heidan vanhempansa jalleennakemisen toivossa... Junamme kohti Irkutsia lahti illalla Jurgan asemalta. On se elama hassua.

.jen.

p.s. koitamme paasta paivittelemaan kuvia mahdollisimman pian...

Irkutsissa!

Terve vaan!

Aloitetaanpa Blogin paivitysrumba taalta Irkutsista. Aikas mukavia aikoja ollaan viime aikoina vietetty. Tomskin reissusta voisi kirjoitella paremmalla ajalla. Sen verran nyt kuitenkin siita, etta banja elikkas sauna tuli testattua ja syotya ihan jarjettomasti.

Nyt kuitenkin ollaan irkutsissa, mihin saavuimme aamulla puol ysin aikaan. Matkalla ratikalla hotellille ratikkakuski(nainen) karjui keuhkonsa pihalle, kun koitin ostaa matkalippuja vauhdissa. Kuski pysytti ratikan ja avasi oven. En kuitenkaan suostunut menemaan pihalle ja lopulta liput saatiin ja matka jatkui.

Hotelli on ihan mukava, joskin suihkuista joutuu maksaan erikseen ja ne on alakerrassa. Olis kylla saunakin, mita kavin salaa testaamassa. Harvian kiuas kylla, mutta lampotila jotain 40 astetta. Noin 30 tunnin junailun jalkeen paivaunet maistui. Oli junassa ihan surkeat paikat ekaa kertaa oikeastaan.

Junalippu Jyrga-Irkuts 30 tuntia 3. luokka n. 1075 ruplaa nassulta.

Lippuja tohon junaan ei oltais ite ees saatu, mutta Venajan kaverimme Nikin isukki ne kiltisti hommasi.

Taa paiva on paivaunien jalkeen otettu rennosti. Irkuts on ihan mukavan tuntuinen pikku kaupunki. Vakea tosin 591 000, mutta keskusta rauhallinen. Iltapalaksi vahan juustoa ja viinia, mikas sen mukavampaa. Huomenna yritetaan suunnata Baikal-jarvelle, missa tarkoitus ainakin meitsilla kayda uimassa. Siellahan vesi ei edes heinakuussa nouse yli 15 celsiuksen. Ja rannasta heti 40 metria syvaa, eli ei pida saada suonenvetoo. Jep jep.

Terveisa sit kaikille sinne kotisuomeen. Pojat ottaa sit rauhallisesti Provinssissa (huom. 3 paivaa) ja ei kai tassa muuta.

Junailukuvia

Tassa pienia maistiaisia 3.luokan matkailusta venalaisilla junilla:



Ylasangylla on ahdasta!




Naita sivukaytavapaikkoja kannattaa valttaa, trafiikki on melkoinen.



Valiasemilla kaikilla on kiire ostoksille, tupakalle, kaljalle tai muuten vaan happea haukkaamaan.

Tanaan Omskissa, huomenna Tomskissa

Terve vaan kaikki kotikulmilla!

Tassa sita kirjoitellaan Omskista, mista kirjauduimme kalliista hotellistamme juuri pihalle. Suuntaamme yojunassa tapaamiemme venalaisten Nikolain ja Natalyn kampille Tomskiin pariksi paivaksi. 14 tunnin junamatka taas tiedossa. Nik & Nat vaikuttivat tosi mukavilta, eli huolissaan ei siella kotikulmilla varmaankaan tartte olla. Molemmat laakareita ja muuttamassa kesalla jenkkilaan. Eli jos joku tarttee jotain pillereita, niin tilausta sitten vaan vetamaan.

Tomskissa pitaisi olla Banjaa ja ulkoilua tiedossa. Ihan kiva naiden suurten kaupunkin jalkeen. Omskissa ei tuntunut olevan oikein mitaan nahtavaa, ja majoitus- ja ruokailupuolikin kavi kalliiksi. Dostojevski eli taalla vankeudessa, mutta museossa emme kayneet. Lahinna lepailtiin ja kaveltiin joen vartta.

Ilmat pikku hiljaa taas lampiamassa ja matka itaan jatkuu...pysykaa linjoilla ja kommentteja kehiin!

30 hiostavaa tuntia...

Ja niin saimme itsemme ahtaudettua sisaan tapotayteen junaan kohti Jekaterinburgia, rinkat penkkien\sankyjen alle talteen ja peti kuntoon. Juna taynna jatkuvasti syopottelevia ja juopottelevia paikallisia+me, lahes evaitta. Jippii, asiaa ei siis oltu ajateltu taysin loppun saakka... Matkaa edessa huimat 1800 km eli n. 30 tuntia. Ylasankyjemme (leveys max.60 cm) ylapuolella oli asetettuna ns.tavaransailytyshyllyt, jotka eivat mahdollistaneet juuri minkaanlaista istumista taikka helppoa kiipeamista niin ylos kuin alaspain. Aikasen ahdasta siis. Ahatuden lisaksi 3.luokan hyttiamme vaivasi saastaisen saastainen vessa ja sen ponton ohi pissaavat kayttajat - voi oksennus! Saastaista menoa. Taisivat paikalliset pesta hedelmansa ja vihanneksensakin samaisessa laarissa...huh.

Junamatkan aikana paasimme tutustumaan paikalliseen tapaan kaupata kanaa, kalaa ja erilaisia syotavia pysahdyksien aikana. Ei kaikesta nalkaisyydesta huolimatta uskaltauduttu ostamaan heilta mitaan. Sen sijaan poikkesimme muutamaan otteeseen junan ravintolaan (vaunu junan toisessa vastakkaisessa paadyssa), jossa nautimme mm.menua, kahvia ja seljankaa. Ihan okoo. Samaisilla junansisaisilla reissuilla meidan oli mahdollista nauttia asteen siisteimmista vessoista junan ns. paremmassa paadyssa, ovelaa. Tulimme huomatuksi (ilmeet kertoivat paljon:). Ei voinut muuta, antakee anteeksi.

Kaiken huipuksi minun on viela mainittava jatkuvasti aukeileva hyttimme ikkuna, jonka kanssa meilla oli pimeina yon tunteina menna hermot ja jaatya paat. Paita paassa ja niskat jaykkoina ei paljon uni maistunut. Jippijei.

Etta niin ja nyt ollaan nautittu Jekussa viimemiset kaksi paivaa suht' loistavissa olosuhteissa lampivan veden ja puhtaan hotellihuoneen merkeissa. Upeaa. Vaikeuksia on yllatyksellisesti tuottanut rahan vaihto (liian huonokuntoisia tai varennettyja?!) ja postikorttien ostaminen silla muita turisteja taalla ei juuri ole. Matka kuitenkin jatkuu tassa kielettomyydessa maassa, jossa niin opitut venajan alkeet kuin viittomakielikin on ollut tarpeessa.

Aurinkoisia paivia kaikille. Palaillaan. Ja taas jytisee...(arvaatkaahan paljonko paassa keikkaa junamatkojen jalkeen...:)

.jemppa.

p.s. rupi jo irtoamassa.

Jekaterinburg ja lunta tulee...

niin se on, etta Siperia opettaa, vaikka alkaakin virallisesti 200 kilsan paasta. Eilen illasta kun taraytettiin kylalle 30 tunnin junamatkan jalkeen shortseissa ja sandaaleissa, niin kerrankin jopa mun oli kohtalaisen kylma. +2 astetta Moskovan helteiden jalkeen. No onneksi oli lyhyt kavelymatka hotelliin.

Tanaan tuleekin sit jo lunta pikkusen. Kaupunki vaikuttaa pikkuruiselta Moskovan jalkeen, vaikka kyllahan taalla asustaa 1,3 miljoonaa toveria. Kaikki kuitenkin kavelyetaisyyksilla. Tarkoitus olis paluumatkalla hotellille kayda tarkastamassa Romanovien surmapaikka ja paikalle pystytetty kirkko.

Sita ennen kuitenkin mennaan syomaan Jekun(Jekaterinburg) oman pikaruokaketjun, kekseliaasti Mak Pik, Big Mak Pik hampurilaisateria, jos siis sellaisen saamme tilattua.Pietarissa vedettiin Blin Donaltsissa myos Bliniateria, McDonalds henkeen sisustettu, voi suositella. Taysin kyrillisista menuista tilaaminen on usein aika oma lukunsa. On naa keksiliaita naiden ketjujensa kanssa.

Junamatkasta olis varmaan paljonkin kerrottavaa, vaan nyt ei taida jaksaa siita kirjoitaa. Huomen illalla lahdetaan Omskiin yojunalla, tutttuun tyyliin 3. luokassa.

Yekaterinburg-Omsk 620 ruplaa per nassu, 12 tuntia 3.luokka

Eipa muuta talla eraa. Toivotaan etta parta kasvaa ja ilmat lampiaa.

Hikistä menoa...

Voisin vähän valaista fiilistä...

Viikko matkaa takana (siis siitä hetkestä kun Turun kämppäni ovi sulkeutui) ja olo suht väsynyt. Kyllä kai tää on Venäjän suurkaupungeissa liian kauan, jonka kaikki täällä käyneet, venäjänkieltä taitamattomat varmasti ymmärtävät - kuumuutta, hikeä & valtavasti ihmisiä. Voi koti! Huomenna matka jatkukoon uusien Nike-kenkien kantamana (ostettiin kyllä jo Pietarista).

Junamatka Pietarista Moskovaan kesti kahdenksan tuntia yön hämärässä. Suhteellisen karua menoa, jytinää ja ahdasta oloa, vaikkakaan sinänsä juna ihan okoo. Yläsänkyjä en suosittele ainakaan n.165 cm pitkille. Todella vaikea kivuta ja päästä alas... Selvisin.

Moskovaa on aistittu ja maistittu pääpiirteittäin ihanan Sadun (& Ollille-kiitos!) opatuksella, joka helpottanut kulkemista suunnattomasti. Tänään sain hiuksenikin pestyä jäätävän veden alla. Kamala kokemus minulle, joka kylven ja lantraan normaalisti lähes tulikuumassa vedessä. Hyvää se kai teki...;)

Rinkka on vielä suhteellisen kasassa (kaikki haisee ummehtuneelle). On tästä tytöt romantiikka kaukana! Aijai, tulee hepeniä ikävä -puhumattakaan Wolfordin ihanista sukkapöksyistä (mainos!!!:)

Terkut kaikille. Kirjoitelkaa rohkeasti terveisiä ja aistimuksia. Miss uuu kamalasti.

.jenny.

P.s. Viittomakieli rules.

Hellettä ja lähiöelämää Moskovassa

Terve taas,kotimaa!

Matka on jatkunut tänne helteiseen Moskovaan. Täällä onkin sitten viimeinen "turvapaikka" ennen villin idän valloitusta. Majoitutaan Sadun ja Ollin kämpillä mahtavissa puitteissa. Kämppä on moskovalaisessa lähiössä noin puolen tunnin metromatkan päässä ydinkeskustasta. Täällä kodikkaassa pikkulähiössä asustaa kuitenkin puoltoistakertasesti Tampereen verran porukkaa eli jotain reippa 300 000.

Yöjunalipun ostaminen ei sujunut aivan niin mutkitta, kuin etukäteen kuvittelin. Juniahan Pietarista Moskovaan kulkee iltaisin useita. Liput ois kuitenkin ollut viisainta käydä ostamassa etukäteen, koska oli paljon luokkaretkeläisiä liikenteessä. Saatiin kuitenkin liput tuntia myöhemmin lähtevään junaan ja luonnollisesti kalliimmalla kuin oli suunniteltu.

Pietari-Moskova yöjuna 2lk. hiukan alle 1800 ruplaa=n.54 ersee per nassu

Yöjunaan samaan vaunuun sattui afkanistanilainen viiksivallu, joka puhui hyvää englantia, ja saatiin ihan mukavat keskustelut aikaan. Hytit olivat melko ahtaat, mutta uudenkarheat ja hyvin suunniteltu. Itse nukuin ihan makoisasti, vaikka unet jäivätkin lyhyiksi.


Moskovassa liikkuminen metrolla on suhteellisen yksinkertaista, joskin hikistä hommaa näin helteellä. käytiin Sadun opastuksella katsastamassa tärkeimmät nähtävyydet ja kävelykadut. Virtaa ei kuitenkaan riittänyt kuin kohteiden ulkopuolelta ihailemiseeen, nimittäin jatkolipun ostaminen Moskovasta Jekaterinburgiin vei mehut.

Moskovassa on ainakin 8 juna-asemaa. Löysimme kuitenkin suht mukavasti oikealle asemalle ja tiskille avuliaitten venäläisfutaajien ansiosta. Sitten alkoi lipunjonotus. Eka kassa meni kiinni, kun oltiin oltu 20 minsaa jonossa. Toiset 20 minsaa jonossa uudelle kassalle. Lappu kassamamman käteen, missä junan tiedot. Ei suostu palveleen ja joku jonossa sönköttää jotain turistikassoista. hölmöinä poistuttiin jonosta.

Mitään turistikassaa ei luonnollisesti ollut. Sit jonotus infoon, missä jonkun epäselven sananvaihdon jälkeen meidät ohjataan samoihin jonoihin missä oltiin äsken. Taas jonotusta 20 minsaa. Nyt vähän avuliaampi kassa, joka sanoo, että siihen junaan, mihin halusimme lippua, ei ole halpoja paikkoja. Saatiin kuitenkin 3 luokan liput hieman(4 tuntia) hitaanpaan junaan. Onneksi!

Moskova-Jekaterinburg 3.luokka 1050 ruplaa (n.30 ersee) per nassu. Noin 1800 kilsaa ja 30 tuntia.

Lauantaina sit mennään taas.

Iltaa istuttiin Sadun ja Ollin kanssa paikallisessa ja otettiin vielä parit bisset kämpillä. Sitten maittoikin jo yöunet...Palaillaan!

Ai niin, kolme päivä meitsin elimistö Venäjää kesti, kunnes neljäntenä päivänä matkan eka HH iski. Tajuaa ken tajuaa.