Poikanne maailmalla siis kuihtui reissussa 3,6 kiloa, vaikka etenkin venaläisen keittiön herkut olivat mieleen ja jokunen olutkin tuli nautittua. Kisaan osallistuneiden hyvien ja vähän huonompienkin arvausten joukosta Thomas Calabron veikkaus 83,8 kg oli aivan omaa luokkaansa!
Palkinnoksi Chinggis Gold Mongolian Premium Vodkaa puoli litraa. Allekirjoittaneen kanssa nautittavaksi mieluiten!
Arvatenkin Kimmo on Thomas Calabro, onko näin?
maanantai 30. heinäkuuta 2007
tiistai 24. heinäkuuta 2007
tahan tulee tarinaa gobista
kunhan kotiudumme. Lomalla on naas kiire.
1. päivä
Ulan Bator->Baga Gazrin Chuluu
Taas oli aikainen aamuherätys takana ja aamunkoitossa käppäilimme Maman kaverin kämpiltä kamojen kanssa takaisin guesthouselle. Molemmilla pytyt totaalisen sekaisin tietenkin. Edellisenä iltana oltiin oltu vielä Naadamia katsomassa ja melko myöhään meni, kunnes päästiin nukkumaan.
Kas näin tallustelee Rampo eväineen Golden Gobille.
Aikaisen lähdöajankohdan ja eilisen Naadamin takia apteekit eivät olleet auki, joten akuuttia helpotusta vatsavaivoihin ei ollut tiedossa. Ilman aamupalaa kuitenkin hyppäsimme Uaziimme ja aloitimme 10 päivän retken. Seurueeseemme kuului opas Alma, mongolian kasakki, Golden Gobin opas numero yksi! Kuskina oli Puja, mukava kaveri kanssa. Lisäksi seurueeseen kuului sveitsiläinen hieman yli kolmekymppinen viininmaistelija Anton, joka myös osoittautui hauskaksi hepuksi sekä itävältalainen n. 60 vuotias pariskunta, Eva & Wolfgang, loistavaa seuraa hekin.
Meidän kanssa samaan aikaan ja samaan suuntaan lähti myös kaksi muuta bussia, joiden hieman nuorempaa porukkaa katseltiin alkuun hieman haikaillen. Pian osoittautui kuitenkin, että kyllä ne hippy-hippy-pop-bussien kaveritkin hyytyivät muutaman päivän päästä, eikä tuollaisella reissulla todellakaan jaksa eikä kannata juhlia ihan joka ilta.
Kaikki lähdössä retkille heti Naadamia seuraavana aamuna.
Päivä oli enimmäkseen ajelua ja olo ei ollut meillä kummallakaan kovin hyvä, mutta siinä se meni kuitenkin. Pysähdyimme syömään jossain vaiheessa perinteiseen mongolialaiseen jurttaravintolaan sitä perinteistä pasta-vuohi-settiä, mikä ei todellakaan oikein uponnut. Myös thunderboxit tulivat safkan jälkeen tutuiksi.
Tässä valmistuu pasta mongolialaiseen tyyliin.
Ladies room.
Maisemat olivat suoraan postikortista oikeastaan koko matkan ja päivän päätteeksi tultiin joillekin pyhille kalliolle, jota vähän aikaa vatsat turvonneina ihmeteltiin. Sitten etsittiin telttapaikka ja nukuttiin autiomaassa alla tähtien. Teltan pystyttäminen ei oikein tahtonut onnistua, molemmilla oli näet noussut myös pieni lämpö ripulin lisäksi. No pääsimme kuitenkin jo kahdeksalta nukkumaan ja parin yöllisen luontoretken jälkeen aamulla oli jo hieman parempi olo.
Maisemapläjäys.
2. Päivä
Baga Gazrin Chuluu->Dalanzadgad
Toinenkin päivä oli lähinnä ajelua. Aamulla pysähdyttiin pieneen kaupunkiin, mistä ostettiin lisää elintarvikkeita. Lisäksi ostettiin mulle ja Jennylle vihaisennäköisiä punamustia vatsalääkkeitä sekä suolapitoista vatsaliuosta. Kaupungissa selvisi myös että toisen pakun kuski oli entinen painija, ilmeisesti kotkan arvonimellä, eli muutama voittokin oli plakkarissa. Siinä asfaltilla toisen ryhmän adrenaliini-pojat Hollannista ottivatkin jo kaverista mittaa. Itsekin ajattelin haastaa, kunhan tulen parempaan kuntoon.
Tultiin kaupunkiin...
...ja shopauteltiin kunnon supermarketista!
Päivän mittaan pidettiin useita taukoja, koska Uazin moottoria pitää aina välillä jäähdytellä ja lisäillä vettä. Olo alkoi tuntua paremmalta lääkkeiden autettua ja pelailtiin yhdellä tauolla jo futista adrenaliini-poikien kanssa.
Alettiin selkeästi olla autiomaassa, koska juurikaan mitään kasvillisuutta ei enää ollut. Jos haluaa käydä suojaisessa paikassa tarpeillaan, saa kävellä melko pitkälle. Mongolialaiset naiset on kehittäneet tähän oman tekniikan. Vyötärölle sidotaan esim. paita, jolloin voi käydä hieman lähempänäkin pisulla vilauttelematta.
Karun kaunista maisemaa.
Iltapäivällä saavuttiin Dalanzadgadin pikku kaupunkiin, missä majoituimme jurttahotelliin. Jurttahotellissa oli siis pihalla pari jurttaa, mutta myös oikeassa rakennuksessa muutamia huoneita. Nukuttiin kuitenkin rakennuksen pihassa jurtassa, mutta oli mahdollista käydä posliinilla sekä lämpimässä suihkussa sisällä. Viimeinen länsimainen nautinto ennen paluuta Ulan Batoriin ja hyvä paikka rentoutua kahden ajopäivän jälkeen!
Pestiin lisäksi vähän pyykkiä ja Jenny leikitteli hotellin omistajien koiran kanssa. Itse otin pari bissee Wolfgangin ja Antonin kanssa, mikä osoittautui virheeksi.
Jennyn karvainen kaveri numero 1.
Jurttahotellimme ulkoa päin...
...ja se Jennyn toinen karvainen kaveri jurtan sisällä.
Yöllä sain karvaasti todeta, että pakki ei ollutkaan kunnossa. Lääkkeet olivat olleet ilmeisesti jotain paikallista imodiumia. Seuraaksena aivan järkyttävät vatsanvääntelyt ja uskomaton kipu. Onneksi pääsi yölläkin posliinille! Silloin yön pimeinä tunteina päätin, että lääkkeet jää jatkossa syömättä. Parempi vaan kärsiä luonnollisesti.
Gobi reissu jatkui vielä 8 uskomatonta päivää, mutta niistä ei sitten tullut kirjoiteltua...
1. päivä
Ulan Bator->Baga Gazrin Chuluu
Taas oli aikainen aamuherätys takana ja aamunkoitossa käppäilimme Maman kaverin kämpiltä kamojen kanssa takaisin guesthouselle. Molemmilla pytyt totaalisen sekaisin tietenkin. Edellisenä iltana oltiin oltu vielä Naadamia katsomassa ja melko myöhään meni, kunnes päästiin nukkumaan.
Kas näin tallustelee Rampo eväineen Golden Gobille.
Aikaisen lähdöajankohdan ja eilisen Naadamin takia apteekit eivät olleet auki, joten akuuttia helpotusta vatsavaivoihin ei ollut tiedossa. Ilman aamupalaa kuitenkin hyppäsimme Uaziimme ja aloitimme 10 päivän retken. Seurueeseemme kuului opas Alma, mongolian kasakki, Golden Gobin opas numero yksi! Kuskina oli Puja, mukava kaveri kanssa. Lisäksi seurueeseen kuului sveitsiläinen hieman yli kolmekymppinen viininmaistelija Anton, joka myös osoittautui hauskaksi hepuksi sekä itävältalainen n. 60 vuotias pariskunta, Eva & Wolfgang, loistavaa seuraa hekin.
Meidän kanssa samaan aikaan ja samaan suuntaan lähti myös kaksi muuta bussia, joiden hieman nuorempaa porukkaa katseltiin alkuun hieman haikaillen. Pian osoittautui kuitenkin, että kyllä ne hippy-hippy-pop-bussien kaveritkin hyytyivät muutaman päivän päästä, eikä tuollaisella reissulla todellakaan jaksa eikä kannata juhlia ihan joka ilta.
Kaikki lähdössä retkille heti Naadamia seuraavana aamuna.
Päivä oli enimmäkseen ajelua ja olo ei ollut meillä kummallakaan kovin hyvä, mutta siinä se meni kuitenkin. Pysähdyimme syömään jossain vaiheessa perinteiseen mongolialaiseen jurttaravintolaan sitä perinteistä pasta-vuohi-settiä, mikä ei todellakaan oikein uponnut. Myös thunderboxit tulivat safkan jälkeen tutuiksi.
Tässä valmistuu pasta mongolialaiseen tyyliin.
Ladies room.
Maisemat olivat suoraan postikortista oikeastaan koko matkan ja päivän päätteeksi tultiin joillekin pyhille kalliolle, jota vähän aikaa vatsat turvonneina ihmeteltiin. Sitten etsittiin telttapaikka ja nukuttiin autiomaassa alla tähtien. Teltan pystyttäminen ei oikein tahtonut onnistua, molemmilla oli näet noussut myös pieni lämpö ripulin lisäksi. No pääsimme kuitenkin jo kahdeksalta nukkumaan ja parin yöllisen luontoretken jälkeen aamulla oli jo hieman parempi olo.
Maisemapläjäys.
2. Päivä
Baga Gazrin Chuluu->Dalanzadgad
Toinenkin päivä oli lähinnä ajelua. Aamulla pysähdyttiin pieneen kaupunkiin, mistä ostettiin lisää elintarvikkeita. Lisäksi ostettiin mulle ja Jennylle vihaisennäköisiä punamustia vatsalääkkeitä sekä suolapitoista vatsaliuosta. Kaupungissa selvisi myös että toisen pakun kuski oli entinen painija, ilmeisesti kotkan arvonimellä, eli muutama voittokin oli plakkarissa. Siinä asfaltilla toisen ryhmän adrenaliini-pojat Hollannista ottivatkin jo kaverista mittaa. Itsekin ajattelin haastaa, kunhan tulen parempaan kuntoon.
Tultiin kaupunkiin...
...ja shopauteltiin kunnon supermarketista!
Päivän mittaan pidettiin useita taukoja, koska Uazin moottoria pitää aina välillä jäähdytellä ja lisäillä vettä. Olo alkoi tuntua paremmalta lääkkeiden autettua ja pelailtiin yhdellä tauolla jo futista adrenaliini-poikien kanssa.
Alettiin selkeästi olla autiomaassa, koska juurikaan mitään kasvillisuutta ei enää ollut. Jos haluaa käydä suojaisessa paikassa tarpeillaan, saa kävellä melko pitkälle. Mongolialaiset naiset on kehittäneet tähän oman tekniikan. Vyötärölle sidotaan esim. paita, jolloin voi käydä hieman lähempänäkin pisulla vilauttelematta.
Karun kaunista maisemaa.
Iltapäivällä saavuttiin Dalanzadgadin pikku kaupunkiin, missä majoituimme jurttahotelliin. Jurttahotellissa oli siis pihalla pari jurttaa, mutta myös oikeassa rakennuksessa muutamia huoneita. Nukuttiin kuitenkin rakennuksen pihassa jurtassa, mutta oli mahdollista käydä posliinilla sekä lämpimässä suihkussa sisällä. Viimeinen länsimainen nautinto ennen paluuta Ulan Batoriin ja hyvä paikka rentoutua kahden ajopäivän jälkeen!
Pestiin lisäksi vähän pyykkiä ja Jenny leikitteli hotellin omistajien koiran kanssa. Itse otin pari bissee Wolfgangin ja Antonin kanssa, mikä osoittautui virheeksi.
Jennyn karvainen kaveri numero 1.
Jurttahotellimme ulkoa päin...
...ja se Jennyn toinen karvainen kaveri jurtan sisällä.
Yöllä sain karvaasti todeta, että pakki ei ollutkaan kunnossa. Lääkkeet olivat olleet ilmeisesti jotain paikallista imodiumia. Seuraaksena aivan järkyttävät vatsanvääntelyt ja uskomaton kipu. Onneksi pääsi yölläkin posliinille! Silloin yön pimeinä tunteina päätin, että lääkkeet jää jatkossa syömättä. Parempi vaan kärsiä luonnollisesti.
Gobi reissu jatkui vielä 8 uskomatonta päivää, mutta niistä ei sitten tullut kirjoiteltua...
Kohti kotia...
Niin se vaan menee, loma alkaa oleen lopuillaan. Tanaan iltapaivalla hyppaamme Moskovan junaan ja hyvastelemme niin mukavan Golden Gobi guesthousen vaen ja upean Mongolian. Junamatka Suomeen vie oman aikansa, kotona ollaan ilmeisesti kaiken mennessa nappiin sunnuntai- tai maanantaiaamuna. Siina ehtinee lukea Anna Kareninan loppuun.
Pikkusen alkaa toki oleen jo ikavakin, etta sikali ihan jees tulla kotiin. Tosin taalla Mongoliassa olis viihtynyt pidempaankin.
Painokisassa on palkintona Tsinggis Kaani vodkaa, eli kannattaa viela pistaa veikkauksia kehiin.
Kotimaassa paivittelemme viela teksteja ja lisaamme kuvia, eli sisaltoa tulee lisaa.
Pysykaa siis tiiviisti siella nappaimistojenne aaressa ja hakekaa kaupasta lisaa pommaccia, niin jaksatte oottaa lisaa kertomuksia.
Rami ja Jenny kuittaavat, Mongolia vaikenee.
Pai pai.
Pikkusen alkaa toki oleen jo ikavakin, etta sikali ihan jees tulla kotiin. Tosin taalla Mongoliassa olis viihtynyt pidempaankin.
Painokisassa on palkintona Tsinggis Kaani vodkaa, eli kannattaa viela pistaa veikkauksia kehiin.
Kotimaassa paivittelemme viela teksteja ja lisaamme kuvia, eli sisaltoa tulee lisaa.
Pysykaa siis tiiviisti siella nappaimistojenne aaressa ja hakekaa kaupasta lisaa pommaccia, niin jaksatte oottaa lisaa kertomuksia.
Rami ja Jenny kuittaavat, Mongolia vaikenee.
Pai pai.
maanantai 23. heinäkuuta 2007
Alkupaloja Gobin retkesta
Terve taas. Eilen illalla kotiuduttiin takaisin Ulan Batoriin 10 paivan Gobin reissulta. Nain aamutuimaan ei kuitenkaan jaksa pahemmin kirjoitella, mutta pienta matkakertomusta lienee luvassa illemmalla tanaan. Upea reissu!
Pistetaan pienta kuvamatskua alkumatkasta kuitenkin, kun noita kuvia on nyt koneella.
Pistetaan pienta kuvamatskua alkumatkasta kuitenkin, kun noita kuvia on nyt koneella.
torstai 12. heinäkuuta 2007
Kohti Gobia
Tervehdys! Parisen paivaa ollaan ihmetelty paineja ja hevoskisoja. Melkoista touhua. Meikalaisen pytty aika sekaisin, eli pienta vinkkia blogin toukokuun kilpailuun. Arvauksia saa edelleen laittaa, palkinto tulee olemaan ihan kiva.
Huomenna aamulla aikainen lahto pidemmalle reissulle kohti Gobin autiomaata. Nyt ei jaksa sen enempaa paivitella, kiire jo unille.
Tammosta menoa Naadamissa.
Tan nakosina reissussa.
Huomenna aamulla aikainen lahto pidemmalle reissulle kohti Gobin autiomaata. Nyt ei jaksa sen enempaa paivitella, kiire jo unille.
Tammosta menoa Naadamissa.
Tan nakosina reissussa.
tiistai 10. heinäkuuta 2007
Hiekkaa nakyvissa...
Mongoliaa kohti siirryttaessa jatimme taaksemme antoisat, loisteliaat ja jotakuinkin hikiset 11 paivaa Kiinaa ja sen lukuisia antimia, joista paasimme nauttimaan useina aurinkoisina paivina. Kavimme mm. tallustelemassa muurilla 36 asteen helteessa (n.5 km), Kielletyssa kaupungissa, Dirt Marketilla (lukuisia kivoja loytoja), Silk Marketilla (aivan hulppea meininki, mahdoton ostospaikkana!), lukuisilla temppeleilla (Lama, Taivaan & Kungfutse), kiinalaisessa silkki - ja jade factoryssa seka hauskassa tee-seremoniassa, jossa niin aantelyt kuin tavatkin kasvattivat nautintoa.
Ruokana nautimme paasaantoisesti erilaisia kiinalaisia herkkuja tietenkin riisin kera. Keitot jaivat usien syomatta samoin kuin kerran erheessa tilatut siansorkatkin (taisipa Ramsu ottaa niita viela tuplana...:) Illalla oli sitten matka kohti maccia (pakko myontaa, etta eksyimme sinne muutamaan otteeseen riisiin ja muihin erikoisuuksiin kyllastyneena) Joskus tuntui, etta kaikki maistui jollaan tapaa samalta, riisi poikkeuksetta valkoista, puuromaista ja mautonta. Olemme edelleen hyvissa voimin (ehka jopa hieman paremmissa kuin lahtiessa-vinkki!) & pienista masuvaivoista selvisin antibiooteilla (epailen, etta sain hedelmista, joita popsin ajoittain paljonkin - varsinki litseja!) Maailaman maukkaimmat mangot on nyt myos paikallistettu. Upeita.
Pekingista matkamme jatkui siis kohti Mongoliaa&UB:ta (Ulan Batar). Oi ihanuus. Odotimme sita innolla. 36 tuntinen junamatkamme alkoi 3.7.2007 klo.7.45 aamulla paikallista aikaa. Raahauduimme asemalle hyvissa ajoin ennen junan lahtoa ja yllatykseksemme jonossa oli liuta muita samaan suuntaan suuntaavia turisteja. Kaikki sujui vaivatta ja kiinalaiseen junaan noustessa olo tuntui huikealta-paljon on jo nahty mutta se kaikkein halutuin on viela edessa... Henkilokohtaisesti oloni tuntui myos helpottuneelta silla pian voisin rauhoittua ja jattaa kiinalaisen vilskeen taakseni. Turhan paljon menoa ja meinikia minulle vaikka nautimmekin taydella teholla.
Junassa saimme seuraksemme 'vanhemman' sveitsilaisen pariskunnan (4 hengen hytti) ja matkamme sujui rennosti puksutellen. Junassa tapasimme myos monia muita maailmanmatkaajia. Oli loistavaa paasta kuulemaan ja jakamaan kokemuksia toisten reissaajien kanssa. Yollisen rajan ylityksen jalkeen (n. 2 h) nuudeloimme ja nukahdimme. Aamulla puolestaan herasimme hiekoitettuna (myos junassa sisalla paljon hiekkaa jokapuolella) autiomaan ymparoimana. Maisemat olivat taysin muuttuneet. Oikeasti, olemme tainneet loytaan maailman kauneimma paikan... Taalla on 'rauhan' lisaksi sanoinkuvaamattoman kaunista. WAU! Hiljentyneina, liikuttuneina (Jenska!) ja odottavaisen innokkaina saavuimme UB:hen nelja tuntia aikataulusta myohassa, silla junamme moottori hajosi (ehka!)noin tuntia ennen asemaa...
On vaikea kuvailla sita kauneutta ja toisaalta kurjuutta, jotka taalla toisensa kohtaavat. Kuvailla niita ilon huudahduksia jotka kuulen junassa saavuttaessa takaisin kotiin ja sita kurjuutta, jonka naen junan ikkunasta katsoessani. Uskomatonta. Asemalta loysimme Ugin (hostelimme tarmokkaan 'johtajan') ja hanen agenttinsa, jotka johdattivat meidat pakullaan Golden Gobiin (hostellimme!). Aivan mahdottoman rento, kotoisa & vauhdikas mesta. Todella. Tanne jos jonne. Nautimme olostamme todella ja ajattelimpa jo jospa siirtaisimme hieman paluutamme..mahdotonta, silla paluuliput jo maksettu (paiva olkoon viela salaisuus!:).
Pian viikko (onneksi viela kaksi edessa!) Mongoliaa takana ja olen jo varma, etta haluan tanne takaisin. Nin varmasti kaikki muutkin... Ny on aika unille - huomenna juhlitaan Nadaam!
Pitakaa huolta toisistanne.
.jennyfer.
Ruokana nautimme paasaantoisesti erilaisia kiinalaisia herkkuja tietenkin riisin kera. Keitot jaivat usien syomatta samoin kuin kerran erheessa tilatut siansorkatkin (taisipa Ramsu ottaa niita viela tuplana...:) Illalla oli sitten matka kohti maccia (pakko myontaa, etta eksyimme sinne muutamaan otteeseen riisiin ja muihin erikoisuuksiin kyllastyneena) Joskus tuntui, etta kaikki maistui jollaan tapaa samalta, riisi poikkeuksetta valkoista, puuromaista ja mautonta. Olemme edelleen hyvissa voimin (ehka jopa hieman paremmissa kuin lahtiessa-vinkki!) & pienista masuvaivoista selvisin antibiooteilla (epailen, etta sain hedelmista, joita popsin ajoittain paljonkin - varsinki litseja!) Maailaman maukkaimmat mangot on nyt myos paikallistettu. Upeita.
Pekingista matkamme jatkui siis kohti Mongoliaa&UB:ta (Ulan Batar). Oi ihanuus. Odotimme sita innolla. 36 tuntinen junamatkamme alkoi 3.7.2007 klo.7.45 aamulla paikallista aikaa. Raahauduimme asemalle hyvissa ajoin ennen junan lahtoa ja yllatykseksemme jonossa oli liuta muita samaan suuntaan suuntaavia turisteja. Kaikki sujui vaivatta ja kiinalaiseen junaan noustessa olo tuntui huikealta-paljon on jo nahty mutta se kaikkein halutuin on viela edessa... Henkilokohtaisesti oloni tuntui myos helpottuneelta silla pian voisin rauhoittua ja jattaa kiinalaisen vilskeen taakseni. Turhan paljon menoa ja meinikia minulle vaikka nautimmekin taydella teholla.
Junassa saimme seuraksemme 'vanhemman' sveitsilaisen pariskunnan (4 hengen hytti) ja matkamme sujui rennosti puksutellen. Junassa tapasimme myos monia muita maailmanmatkaajia. Oli loistavaa paasta kuulemaan ja jakamaan kokemuksia toisten reissaajien kanssa. Yollisen rajan ylityksen jalkeen (n. 2 h) nuudeloimme ja nukahdimme. Aamulla puolestaan herasimme hiekoitettuna (myos junassa sisalla paljon hiekkaa jokapuolella) autiomaan ymparoimana. Maisemat olivat taysin muuttuneet. Oikeasti, olemme tainneet loytaan maailman kauneimma paikan... Taalla on 'rauhan' lisaksi sanoinkuvaamattoman kaunista. WAU! Hiljentyneina, liikuttuneina (Jenska!) ja odottavaisen innokkaina saavuimme UB:hen nelja tuntia aikataulusta myohassa, silla junamme moottori hajosi (ehka!)noin tuntia ennen asemaa...
On vaikea kuvailla sita kauneutta ja toisaalta kurjuutta, jotka taalla toisensa kohtaavat. Kuvailla niita ilon huudahduksia jotka kuulen junassa saavuttaessa takaisin kotiin ja sita kurjuutta, jonka naen junan ikkunasta katsoessani. Uskomatonta. Asemalta loysimme Ugin (hostelimme tarmokkaan 'johtajan') ja hanen agenttinsa, jotka johdattivat meidat pakullaan Golden Gobiin (hostellimme!). Aivan mahdottoman rento, kotoisa & vauhdikas mesta. Todella. Tanne jos jonne. Nautimme olostamme todella ja ajattelimpa jo jospa siirtaisimme hieman paluutamme..mahdotonta, silla paluuliput jo maksettu (paiva olkoon viela salaisuus!:).
Pian viikko (onneksi viela kaksi edessa!) Mongoliaa takana ja olen jo varma, etta haluan tanne takaisin. Nin varmasti kaikki muutkin... Ny on aika unille - huomenna juhlitaan Nadaam!
Pitakaa huolta toisistanne.
.jennyfer.
Ita-Mongolian reissusta...
Paatettiin Jennyn kanssa lahtea ennen Naadamia 5 paivan reissulle Ita-Mongoliaan, minne ei juuri tehda retkia. Reissuun piti kuulua ratsastusta, uintia jarvissa ja joissa seka muuta lepposaa.
Aamulla lahdettiin Kevinin Englannista ja Mandyn jenkkilasta kanssa matkaan. Seurueeseen kuului lisaksi kuski Orthan, Opas Biggie ja aloitteleva opas Daska. Autossa selvisi, etta suunniteltu opas ei paassytkaan matkaan, vaan etta kaikki oppaat olivat vastaavalla reissulla ekaa kertaa. No eipa siina mitaan, alkumatkasta piipahdettiin viela ostamaan pari pulloa vodkaa matkaevaaksi.
Ensimmainen paiva oli periaatteessa aika pitkalti ajelua. Matkalla piipahdettiin ihmettelemassa valtavaa Tsingiskaani patsasta, joka ei ollut viela ihan valmis. Vetaisi varmaan massiivisuudessaan Frederikinkin hiljaiseksi. Illansuussa saavuttiin pienelle jarjelle, missa majoituttiin mokkiin.
Pienen vaelluslenkin jalkeen aloitettiin vodkan tuhoaminen. Oppaat eivat juomiin koskeneet, mutta pelailtiin silti porukalla hauskoja peleja. Keli oli sateinen ja mokissa istuttiin iltaa pikkutunneille.
Aamulla kellaan ei ollut kankkusta ja lahdettiin ajamaan parin tunnin siivua toiselle jarvelle, missa oli tarkoitus olla iltapaivalla hevosvaellus. Matkalla kuitenkin eksyttiin ja parin tunnin ajomatka muuttui paivan ajeluksi maastossa. Autonamme oli armeijan kayneille tuttu Pulla-Uazi, joka selvitteli vaikeat tiet ja joenylitykset kunnialla loistavan kuskimme ansiosta.
Jossain vaiheessa tie loppui paikallisen metsurin kampille. Tai oikeastaan metsurin karryasunnolle. Sinne meidat kuitenkin kutsuttiin ja oppaat kyhasivat lounaan. Metsuri tarjosi meille pullostaan mongolialaista nuuskaa, mita kaikki ottivat nokallisen. Itse olin ensimmaisena ja sain tuhdin aivastuskohtauksen. Muilla tuli kyyneleita tai vastaavia reaktioita. Hyvaa tavaraa siis.
Sen jalkeen metsuri kaivoi jarjettoman kokoisen leivan, minka han oli kokannut karrynsa alla. Leipa oli kuitenkin hyvaa, vaikka hygieenisyydesta ei oikein tienny. Taman jalkeen kaveri viela antoi jokaiselle mahdollisuuden ampua pienoiskivaarilla. Itsehan ammuin melkein napakympin. Metsuri kertoi lisaksi, etta aina silloin talloin vuorilta laskeutuu vankeja, joille on pakko antaa ruokaa, muuten menee henki. Lopuksi luovutimme ystavalliselle ukkelille hiukan rahaa ja pahkinoita Jennyn kanssa.
Viimein loysimme jarvelle ja tuhosimme lopun vodkan taikatemppujen ja korttipelien hengessa. Ratsastus siirtyi seuraavalle aamulle. Aikaisin aamulla lahdimme pilvisella saalla ratsastamaan taysin kankkusettomina vuorien yli kohti luostaria. Jennyn hevoset alkuun vahan kiukuttelivat, mutta lopulta mukava elikko loytyi. Itsellani oli heti mahtava kaakki, jonka kanssa pelisaannot loytyi yllattavan helposti.
Luonnollisesti kellaan ei ollut minkaan sortin kyparia eika muuta suojavarustusta. Ehka jossain valissa hieman hirvitti kivisilla vuoristopoluilla, mutta elikot olivat rauhallisella, joskin nalkaisella tuulella. Ruoho tuntui maistuvan vahan joka valissa.
Matka buddhalaisluostarille oli todella pitka ja pepanteenia olisi tarvittu jo puolimatkassa. Itse luostari oli karsinyt kovia kolmesti: ensin vuonna 1900 flunssa tappoi 3000 munkkia ja vuonna 1936 kommunistit loput(tai vaihtoehtona pakkotyo). 1970 kommunistit viela viimeistelivat homman pommittamalla temppelit maan tasalle. Toisin sanoen, paljoa ei ollut jaljelle.
Paluumatkalla aurinko alkoi paistaa. Aurinkoa seurasi valtavat laumat paarmoja, mika sekoitti hevoset taysin. Urheasti jatkoimme ratsastusta, vaikka ihan loppumatka oli pakko kavella. Mun pehvani oli aivan taynna verisia rakkoja, jos jotain kiinnostaa. Jennyllakin oli vahan joka paikka kipeena. Upeita elaimia ne hepat kuitenkin on ja olen niista suhteellisen innoissani.
Illalla aloimme hieman saveltaa ja lahdimme laheiseen Baganoorin kaupunkiin, jossa piti olla oppaan mukaan Naadam, johon olisi ollut mahdollista kenen tahansa osallistua. Kevinin kanssa inostuttiin asiasta tuhdisti ja paatettin osallistua painiin. Itse uskoin paasevani vahintaan kolmannelle kierrokselle ja suunnittelin jo koko kehon rasvaamista, etta olisin tarpeeksi liukas, ettei vaan vahingossa tipu jollekin 15 vuotiaalle pikku pojalle.
Perilla kuitenkin selvisi, etta Naadam olikin jo ohi, mika oli suuri pettymys. Tasta seurasi pienta riitaa, koska retki ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Paatettiin jaada kaupunkiin ja lahdettiin iltaa istumaan paikalliseen baariin. Tata ennen oltiin kuitenkin varattu riittavasti vodkaa hotellihuoneelle. Iltaa istuttin baarissa, missa tanssittiin mongolien kanssa ja hauskaa oli. Hotellihuoneella jatkettiin tinaamista ja pieni painimatsikin siina saatiin Kevinin kanssa aikain, positiivissa hengessa.
Seuraavana aamuna jatkettiin matkaan Tereljin luonnonpuistoon, mika on aikas lahella UB:ta. Paiva oli ihan mukava ja maisemat oli hienoja. Nahtiin tuhannen buddhan luola ja kilpikonnankalliot. Ainoo ongelma oli, etta etenkin mulla ja Kevinilla oli jarjettomat kanuunat. Ei sinansa kauheasti jaksanut. Laheiselle luostarille vaeltaminen jatettiin Jennyn kanssa suosiolla valiin, toinen kipeiden jalkojen takia, toinen paansa. Mikas siina oli auringossa loikoilla kalliolla, kun muut urakoi.
Illalla palasimme paivaa aikaisemmin takaisin hostellille, koska halusimme pienta rahallista hyvitysta retkesta, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Hauskaa kylla oli, mutta ei varsinaisesti nahty niita asioita, joista oltiin maksettu. Kotimatkalla piipahdettiin viela jurttaan maistaan airagia, kaynytta hevosenmaitoa. Maistui pahan ja hyvan valimuodolta, periaatteessa kai ihan ok.
Hostellilla olivat vahan ihmeissaan, koska palasimme aikaisemmin. Pienen vaannon jalkeen saatiin vahan rahaa takaisin, mika oli ihan reilua. Aiotaan kuitenkin tehda Jennyn kanssa viela toinen retki Gobin autiomaahan heidan valityksellaan.
Huomenna aamulla aikainen lahto naadamia katsomaan. Koko paivan retki, mika sisaltaa safkat, liput avajaisiin ja kuljetukset eri tapahtumiin. Hyva homma. Pakko menna kohta nukkuun, unet jaany vahiin.
Aamulla lahdettiin Kevinin Englannista ja Mandyn jenkkilasta kanssa matkaan. Seurueeseen kuului lisaksi kuski Orthan, Opas Biggie ja aloitteleva opas Daska. Autossa selvisi, etta suunniteltu opas ei paassytkaan matkaan, vaan etta kaikki oppaat olivat vastaavalla reissulla ekaa kertaa. No eipa siina mitaan, alkumatkasta piipahdettiin viela ostamaan pari pulloa vodkaa matkaevaaksi.
Ensimmainen paiva oli periaatteessa aika pitkalti ajelua. Matkalla piipahdettiin ihmettelemassa valtavaa Tsingiskaani patsasta, joka ei ollut viela ihan valmis. Vetaisi varmaan massiivisuudessaan Frederikinkin hiljaiseksi. Illansuussa saavuttiin pienelle jarjelle, missa majoituttiin mokkiin.
Pienen vaelluslenkin jalkeen aloitettiin vodkan tuhoaminen. Oppaat eivat juomiin koskeneet, mutta pelailtiin silti porukalla hauskoja peleja. Keli oli sateinen ja mokissa istuttiin iltaa pikkutunneille.
Aamulla kellaan ei ollut kankkusta ja lahdettiin ajamaan parin tunnin siivua toiselle jarvelle, missa oli tarkoitus olla iltapaivalla hevosvaellus. Matkalla kuitenkin eksyttiin ja parin tunnin ajomatka muuttui paivan ajeluksi maastossa. Autonamme oli armeijan kayneille tuttu Pulla-Uazi, joka selvitteli vaikeat tiet ja joenylitykset kunnialla loistavan kuskimme ansiosta.
Jossain vaiheessa tie loppui paikallisen metsurin kampille. Tai oikeastaan metsurin karryasunnolle. Sinne meidat kuitenkin kutsuttiin ja oppaat kyhasivat lounaan. Metsuri tarjosi meille pullostaan mongolialaista nuuskaa, mita kaikki ottivat nokallisen. Itse olin ensimmaisena ja sain tuhdin aivastuskohtauksen. Muilla tuli kyyneleita tai vastaavia reaktioita. Hyvaa tavaraa siis.
Sen jalkeen metsuri kaivoi jarjettoman kokoisen leivan, minka han oli kokannut karrynsa alla. Leipa oli kuitenkin hyvaa, vaikka hygieenisyydesta ei oikein tienny. Taman jalkeen kaveri viela antoi jokaiselle mahdollisuuden ampua pienoiskivaarilla. Itsehan ammuin melkein napakympin. Metsuri kertoi lisaksi, etta aina silloin talloin vuorilta laskeutuu vankeja, joille on pakko antaa ruokaa, muuten menee henki. Lopuksi luovutimme ystavalliselle ukkelille hiukan rahaa ja pahkinoita Jennyn kanssa.
Viimein loysimme jarvelle ja tuhosimme lopun vodkan taikatemppujen ja korttipelien hengessa. Ratsastus siirtyi seuraavalle aamulle. Aikaisin aamulla lahdimme pilvisella saalla ratsastamaan taysin kankkusettomina vuorien yli kohti luostaria. Jennyn hevoset alkuun vahan kiukuttelivat, mutta lopulta mukava elikko loytyi. Itsellani oli heti mahtava kaakki, jonka kanssa pelisaannot loytyi yllattavan helposti.
Luonnollisesti kellaan ei ollut minkaan sortin kyparia eika muuta suojavarustusta. Ehka jossain valissa hieman hirvitti kivisilla vuoristopoluilla, mutta elikot olivat rauhallisella, joskin nalkaisella tuulella. Ruoho tuntui maistuvan vahan joka valissa.
Matka buddhalaisluostarille oli todella pitka ja pepanteenia olisi tarvittu jo puolimatkassa. Itse luostari oli karsinyt kovia kolmesti: ensin vuonna 1900 flunssa tappoi 3000 munkkia ja vuonna 1936 kommunistit loput(tai vaihtoehtona pakkotyo). 1970 kommunistit viela viimeistelivat homman pommittamalla temppelit maan tasalle. Toisin sanoen, paljoa ei ollut jaljelle.
Paluumatkalla aurinko alkoi paistaa. Aurinkoa seurasi valtavat laumat paarmoja, mika sekoitti hevoset taysin. Urheasti jatkoimme ratsastusta, vaikka ihan loppumatka oli pakko kavella. Mun pehvani oli aivan taynna verisia rakkoja, jos jotain kiinnostaa. Jennyllakin oli vahan joka paikka kipeena. Upeita elaimia ne hepat kuitenkin on ja olen niista suhteellisen innoissani.
Illalla aloimme hieman saveltaa ja lahdimme laheiseen Baganoorin kaupunkiin, jossa piti olla oppaan mukaan Naadam, johon olisi ollut mahdollista kenen tahansa osallistua. Kevinin kanssa inostuttiin asiasta tuhdisti ja paatettin osallistua painiin. Itse uskoin paasevani vahintaan kolmannelle kierrokselle ja suunnittelin jo koko kehon rasvaamista, etta olisin tarpeeksi liukas, ettei vaan vahingossa tipu jollekin 15 vuotiaalle pikku pojalle.
Perilla kuitenkin selvisi, etta Naadam olikin jo ohi, mika oli suuri pettymys. Tasta seurasi pienta riitaa, koska retki ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Paatettiin jaada kaupunkiin ja lahdettiin iltaa istumaan paikalliseen baariin. Tata ennen oltiin kuitenkin varattu riittavasti vodkaa hotellihuoneelle. Iltaa istuttin baarissa, missa tanssittiin mongolien kanssa ja hauskaa oli. Hotellihuoneella jatkettiin tinaamista ja pieni painimatsikin siina saatiin Kevinin kanssa aikain, positiivissa hengessa.
Seuraavana aamuna jatkettiin matkaan Tereljin luonnonpuistoon, mika on aikas lahella UB:ta. Paiva oli ihan mukava ja maisemat oli hienoja. Nahtiin tuhannen buddhan luola ja kilpikonnankalliot. Ainoo ongelma oli, etta etenkin mulla ja Kevinilla oli jarjettomat kanuunat. Ei sinansa kauheasti jaksanut. Laheiselle luostarille vaeltaminen jatettiin Jennyn kanssa suosiolla valiin, toinen kipeiden jalkojen takia, toinen paansa. Mikas siina oli auringossa loikoilla kalliolla, kun muut urakoi.
Illalla palasimme paivaa aikaisemmin takaisin hostellille, koska halusimme pienta rahallista hyvitysta retkesta, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Hauskaa kylla oli, mutta ei varsinaisesti nahty niita asioita, joista oltiin maksettu. Kotimatkalla piipahdettiin viela jurttaan maistaan airagia, kaynytta hevosenmaitoa. Maistui pahan ja hyvan valimuodolta, periaatteessa kai ihan ok.
Hostellilla olivat vahan ihmeissaan, koska palasimme aikaisemmin. Pienen vaannon jalkeen saatiin vahan rahaa takaisin, mika oli ihan reilua. Aiotaan kuitenkin tehda Jennyn kanssa viela toinen retki Gobin autiomaahan heidan valityksellaan.
Huomenna aamulla aikainen lahto naadamia katsomaan. Koko paivan retki, mika sisaltaa safkat, liput avajaisiin ja kuljetukset eri tapahtumiin. Hyva homma. Pakko menna kohta nukkuun, unet jaany vahiin.
torstai 5. heinäkuuta 2007
Aurinkoa, helletta ja hikea...
Ihmisia, kaaosta ja hilliton kuumuus(ensimmaiset tuntemukset junasta noustessa)-terveiset Pekingista! Kylla tuli ensimmaisen 15 minuutin aikana koti-ikava...:) Tollotysten, ihmetyksien ja lukuisien kauppiaiden (hotellia, vetta ja ties mita) saattelemana selvitimme tiemme, osittain kyynarpaatekniikkaa kayttaen, ulos juna-asemalta. Ja niinkuin Ramsuni jo aikaisemmin mainitsi ei Ludmilaa enaa nakynyt missaan. Tai jos varsin rehellinen olisin niin kertoisin etta nakyi (vaaleaa pehkoa kun ei voinut olla erottamatta) mutta anoimme kauniisti sanoen teidemme erkaantua...(maili osoite loytyy:) Hotellillemme, josta olimme Angielta kuulleet, selvisimme vaivatta syysta etta se sijaitsi aivan asemaa vastapaata. Onneksi, silla aamun ensimmainen ja ainoa tienylityskin tuntui haasteelliselta kuumuudessa ja vaen paljoudessa. Olimme molemmat aivan puhki ja suihku kolmen junassa vietetyn yon jalkeen (+hikiset paivat) maistui..hmm...sanoisinko kokemuksen arvoisen loistokkaalta. Maistui tuolloin paikkaritkin, junan 65 senttisen sijaan 120 senttisessa!
Tahan minun on pakko kertoa siita kummallisesta tunteesta joka tulee junamatkojen jalkeen(ei siis ainoastaan likaisuuden tunne) vaan ns. keinuminen. Sita tuntee ja kuulee (Angien ja Judienmukaan)junan eri liikkeet ja jyskeen viela muutamia paivia junamatkan jalkeenkin. Voisi kuvailla halvaksi kanniksi. Matkojen jalkeen minua on, keinumisesta huolimatta, nukuttanut varsin hyvin siita syysta (jostain kumman syysta:)etta suoritan usein (en siis aina)ns. yollista vartiotani. Tama tarkoittaa sita, etta nousen ylos joka asemalla, tarkistan junaan nousevat, sielta poistuvat, seuraan vessassa kavijoiden puuhasteluja ja yosiivousta, joka tapahtuu kuminaamari ja kasineet kadessa- todella pelottavaa! Ensimmaisena junayona jopa huusin Ramsua turvakseni (ei pihahdustakaan ylasangyn suunalta) roistolta, joka siirteli kenkiani... Kaikenmoista, hupaisaa.
Muutoin Pekingissa kaikki hyvin, hyvin sujuu ja puhdasta on vaikkakin Venajan viisumien hankkiminen jai Mongoliaan silla kaikki kiinalaiset tuntuvat keskittyvan paaasiassa vuoden 2008 Olympialaisiin. Rakenteilla jopa kuusi mahtailevaa stadiumia ja muuta hulppeaa kisoja varten. Kaupunki kukoistaa jo loistossaan, puistot kerrassaan upeita siistittyine nurmineen ja puskineen. Helppoahan se on kun tekijoita riittaa. Keikenmoista ollaan puuhasteltu; aina muurilta puikkoilla sutimiseen. Huonoina asioina mainittakoon saasteet, liikenne ja vaenpaljous, joka +35 asteen helteessa tuntuu...ajoittain ahdistavalta. Nautittu ollaan taydella paivateholla ja illalla ei ole unta tarvinnut (itseasiassa koko matkan aikana) anoa.
Viime yosta viela hiukan...herasin siihen kun Herra Tapio hillui pilkko pimeassa hotellihuoneessamme suunnistuslamppu paassa etsien jotain, ehka juotavaa, ehka syotavaa, kayden vessassa... Meilla siis piti olla vesi-ja sahkokatkos hotellissa, joka tarkoitti etta niin vessat kuin valotkaan ei toimi (tallaista ei kuitenkaan ollut, siirretty toiseen paivaan!). Vessassa kayntinsa paatteeksi (vessa vetaa-heratys!) H.Tapio ei kuitenkaan kokeillut valoja vaan jatkoi suunnistustaan herattaen minut kauhusta kalpeana - roisto huoneessamme! Tallaista taalla...:) Miehet.
Viela mainittakoon, tollotysta riittaa! Olempas/olemmepas jo muutaman kiinalaisen albumiinkin paasseet, hiuksiani hipeloity ja simmujani ihmetelty, ihania ihmisia ovat. On kylla hieman meiniki muuttunut viimeisen kayntini jalkeen 12 vuotta sitten.
Kiinasta kuuluu viela lisaa... On kylla ajoittain ikava uuniperunoita & fetasalaattia. Mamille mutistus (milloinkahan ollaan viimeksi oltu nain pitkaan erossa?!)!
Pahoittelen blogissa tapahtuneita viiveita, olemme taas linjoilla...:)
.jenska.
P.S. Minulla on seurassani maailman ihanin & rakastettavin matkakumppani! Jihuu. Ette usko, olen prinsessa (ainakin luulen niin...:), jolla parrakas prinssi!
Tahan minun on pakko kertoa siita kummallisesta tunteesta joka tulee junamatkojen jalkeen(ei siis ainoastaan likaisuuden tunne) vaan ns. keinuminen. Sita tuntee ja kuulee (Angien ja Judienmukaan)junan eri liikkeet ja jyskeen viela muutamia paivia junamatkan jalkeenkin. Voisi kuvailla halvaksi kanniksi. Matkojen jalkeen minua on, keinumisesta huolimatta, nukuttanut varsin hyvin siita syysta (jostain kumman syysta:)etta suoritan usein (en siis aina)ns. yollista vartiotani. Tama tarkoittaa sita, etta nousen ylos joka asemalla, tarkistan junaan nousevat, sielta poistuvat, seuraan vessassa kavijoiden puuhasteluja ja yosiivousta, joka tapahtuu kuminaamari ja kasineet kadessa- todella pelottavaa! Ensimmaisena junayona jopa huusin Ramsua turvakseni (ei pihahdustakaan ylasangyn suunalta) roistolta, joka siirteli kenkiani... Kaikenmoista, hupaisaa.
Muutoin Pekingissa kaikki hyvin, hyvin sujuu ja puhdasta on vaikkakin Venajan viisumien hankkiminen jai Mongoliaan silla kaikki kiinalaiset tuntuvat keskittyvan paaasiassa vuoden 2008 Olympialaisiin. Rakenteilla jopa kuusi mahtailevaa stadiumia ja muuta hulppeaa kisoja varten. Kaupunki kukoistaa jo loistossaan, puistot kerrassaan upeita siistittyine nurmineen ja puskineen. Helppoahan se on kun tekijoita riittaa. Keikenmoista ollaan puuhasteltu; aina muurilta puikkoilla sutimiseen. Huonoina asioina mainittakoon saasteet, liikenne ja vaenpaljous, joka +35 asteen helteessa tuntuu...ajoittain ahdistavalta. Nautittu ollaan taydella paivateholla ja illalla ei ole unta tarvinnut (itseasiassa koko matkan aikana) anoa.
Viime yosta viela hiukan...herasin siihen kun Herra Tapio hillui pilkko pimeassa hotellihuoneessamme suunnistuslamppu paassa etsien jotain, ehka juotavaa, ehka syotavaa, kayden vessassa... Meilla siis piti olla vesi-ja sahkokatkos hotellissa, joka tarkoitti etta niin vessat kuin valotkaan ei toimi (tallaista ei kuitenkaan ollut, siirretty toiseen paivaan!). Vessassa kayntinsa paatteeksi (vessa vetaa-heratys!) H.Tapio ei kuitenkaan kokeillut valoja vaan jatkoi suunnistustaan herattaen minut kauhusta kalpeana - roisto huoneessamme! Tallaista taalla...:) Miehet.
Viela mainittakoon, tollotysta riittaa! Olempas/olemmepas jo muutaman kiinalaisen albumiinkin paasseet, hiuksiani hipeloity ja simmujani ihmetelty, ihania ihmisia ovat. On kylla hieman meiniki muuttunut viimeisen kayntini jalkeen 12 vuotta sitten.
Kiinasta kuuluu viela lisaa... On kylla ajoittain ikava uuniperunoita & fetasalaattia. Mamille mutistus (milloinkahan ollaan viimeksi oltu nain pitkaan erossa?!)!
Pahoittelen blogissa tapahtuneita viiveita, olemme taas linjoilla...:)
.jenska.
P.S. Minulla on seurassani maailman ihanin & rakastettavin matkakumppani! Jihuu. Ette usko, olen prinsessa (ainakin luulen niin...:), jolla parrakas prinssi!
Retkelle!
Huomenna aamulla lahdetaan parin muun kaverin kanssa 5 paivan retkelle Ita-Mongoliaan. Reissu sisaltaa vaellusta, hevosratsastusta ja pulikoimista joissa ja jarvissa. Yopymiset teltassa tai jurtassa ja safkat kuuluu hintaan.
Nyt on kiire jo nukkumaan, mutta paivityksia luvassa retken jalkeen, myos Kiinan osalta, jos jaksaa.
Tullaan parahiksi Naadam-festareille takaisin UB:hen. Festariohjelmaan kuuluu painia, hevosratsastusta ja jouskariammuntaa. Semmosta hilpeeta karnevaalimeininkia. Suurin juhla taalla pain maailmaa.
Venajan viisumit on myos hoidossa, eli kotiokin tullaan jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan ihan viela.
Ja kiitokset kaikille palautteen antajille. Kiva tietaa, etta tata joku sentaan lukee. Ja lisaakin kommentteja saa toki antaa. Nyt tuutumaan, moro!
Nyt on kiire jo nukkumaan, mutta paivityksia luvassa retken jalkeen, myos Kiinan osalta, jos jaksaa.
Tullaan parahiksi Naadam-festareille takaisin UB:hen. Festariohjelmaan kuuluu painia, hevosratsastusta ja jouskariammuntaa. Semmosta hilpeeta karnevaalimeininkia. Suurin juhla taalla pain maailmaa.
Venajan viisumit on myos hoidossa, eli kotiokin tullaan jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan ihan viela.
Ja kiitokset kaikille palautteen antajille. Kiva tietaa, etta tata joku sentaan lukee. Ja lisaakin kommentteja saa toki antaa. Nyt tuutumaan, moro!
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Vladivostokista Pekinkiin
terve. Kun Blogia ei voi Kiinasta paivittaa,tama teksti lisataan myohemmin Mongoliassa.Maon seuraajat ovat paattaneet sensuroida blogimme vaarallisena Kiinan kansalaisille.
Viimeinen paiva Vladivostokissa oli helteinen ja rannalla karisteltiin ihoa oikein huolella. Rantaelaman jalkeen kaupungilla etittiin pankkia, jossa voisi vaihtaa Kiinan Juaneja. Lopulta sellainen loytyi ja hikisina valuimme paikallisen hampurilaisravintolan kautta rankkaa ylamakea hotellille. Hotellin aulassa tormasimme Peter Pan-retkien suomalaisryhmaan, jonka kanssa ehdimme hetken turista. Kovin olivat huolissaan meista, mutta toinen ryhmanvetajista haikaili kylla meidan matkaan...ei tainnut olla ihan helpoin homma junailla 10 hengen ryhman kanssa halki Venajan.
Noin seitsaman aikaan illalla laskeuduttiin tuhtien evaiden kanssa asemalle, missa Jennyn ja miksein oikeestaan munkin kaveri Ludmila jo odottelikin. Siita alkoikin heti Rami pojan Piccolo tai mika lie laukkupoikaduuni. Ekana sain juosta hakemaan Ludmilalle kioskilta vetta minka jalkeen raahasin Leidin nooin 25 kiloo painavan laukun junan 21. vaunuun aika matkan paahan(oman rinkan,repun ja evaskassin lisaksi). Hikoilu loppui noin 100 kilsaa Vladivostokin jalkeen.
Sitten junailtiin 200 kilsaa, minka jalkeen vaunumme jatettiin yoksi venajan rajan laheisyyteen pysahdyksiin. Aamulla jatkettiin pieni matka raja-asemalle, missa odotettiin 4 tuntia. Vaunussamme oli meidan lisaksi vain 4 matkustajaa, Ludmila, Kaksi englantilaista mukavaa rouvaa Angie ja Judy seka kiinalainen poika nimeltaan Solar tai jotain. Luonnollisesti meitsi ja pikku kiinalainen kannettiin Ludmilan laukut.
Tauolla syotiin ihan hyvin ja juhannuksen kunniaksi ostin 4 0,5 litran bissee junaan. Odottelun jalkeen alkoi hirvee ryysis tulliin, minne eka raahasin ihmismassan lapi Ludmilan laukut jonon karkeen ja palsin sitten hakemaan oman rinkan, mita Jenny vartioi. Sitten taas rynninki massojen lapi. Muutaman passinluvun ja hikoiluttavan minuutin jalkeen paastiin rajalta lapi. Ilman Ludmilaa ois varmaan jonotettu jonon hannilla, eli siita kiitos.
Matka jatkui vajaat pari tuntia Kiinan puolella Suifenhen kaupunkiin, missa oli taas 4 tunnin pysahdys. Ehdin matkan aikana vetaa pienimuotoiset pika juhannuspohnat silla valin kun Jenny nukkui. Suifenhen kaupungissa sitten phankin tuhdin paakivun laskuhumalispaissani ja nestehukissa. Kun paastiin takasin vaunuun ja kun ilmastointi vihdoin lahti paalle, uni maistui.
Aamusta saavuimme Harbiniin, mika on vaatimatomasti 3,6 miljoonan ihmisen kaupunki. Aamulla kuului vaunussa tuttu Ramii! huuto...aika raahata Ludmilan laukut junasta. Laukut jatettiinasemalla sailoon ja sitten Kiinan poika hommas mulle ja Jennylle liput Pekinkiin, ennen kuin jatkoi matkaansa. Kiva kaveri ja pyyteeton. Angie ja Judy tapasivat lippujen valittajansa laheisessa hotellissa, minne myos me menimme. Siella tapasimme hyvahkoa Englantia puhuvan papan(Mr. Chin), joka halusi esitella meille kaupunkia 20 juanin palkkiolla (2 ersee) per henkilo. Mina, Jenny ja Angie lahdettin papan matkaan ja Judy jatkoi matkaansa Shanghaihin.
Sitten matkattiin taksilla 15 paassa sijaitsevaan tiikeripuistoon, missa on noin 400 Amurin tiikeria, mita vapaana elaa mailmassa enaa n. 300-400. Puiston tarkoitus on valmistaa tiikereita takaisin luontoon, mutta siita voi olla montaa mielta. Tiikereille voi nimittain halutessaan heittaa esim. elavan kanan, jos vaan maksaa rahaa siita. Myos vauvatiikerin kanssa paasee yhteiskuvaan. No ainakin tiikereilla oli ihan mukavasti elintilaa.
Sen jalkeen kaytiin syomassa ikimuistoisesti paikallisessa ravintolassa, missa 4 lajin lounas, 2 bisse (0,6 l) ja pari kolaa maksoi yhteensa 4,5 euroo. Mr Chinkin veti tofua hampaattomalla suullaan oikein olan takaa. Lounaan jalkeen kaytiin jokiristeilylla, kaveltiin puistossa, risteiltiin takas ja pyorittiin hetki kaupungilla, kaikki 36 asteen helteessa. Ja papparainen ei vaikuttanut jurikaan vasyneelta, mita nyt kerran pidettiin vesimelonitauko.
Illalla hypattiinkin kiinalaiseen junaan, minne luonnollisesti kannoin Ludmilan kamat, 3 luokka tottakai mika taalla on nimeltaan hard sleeper. Tosi tasaista kyytia ja meille oli alasankypaikat. Liput tosin eri osastoissa, mutta onnistuttiin vaihtaan ne samaan. Aina kannattaa yrittaa.
Aamulla oltiin Pekingissa. Kauheen ryysiksen lapi asemalta ulos(Ludmila oli onneksi toisessa vaunussa, eli ei tarvinnu raahata kamoja!). Hostelli oli onneksi asemaa vastapaata. Saimme sielta mukavan 2 hengen huoneen omalla suihkulla ja vessalla ihan kohtuu hintaan. Suihkun jalkeen 4 tunnin paivaunille.
Rankka oli reissu, mutta ikimuistoinen!
Viimeinen paiva Vladivostokissa oli helteinen ja rannalla karisteltiin ihoa oikein huolella. Rantaelaman jalkeen kaupungilla etittiin pankkia, jossa voisi vaihtaa Kiinan Juaneja. Lopulta sellainen loytyi ja hikisina valuimme paikallisen hampurilaisravintolan kautta rankkaa ylamakea hotellille. Hotellin aulassa tormasimme Peter Pan-retkien suomalaisryhmaan, jonka kanssa ehdimme hetken turista. Kovin olivat huolissaan meista, mutta toinen ryhmanvetajista haikaili kylla meidan matkaan...ei tainnut olla ihan helpoin homma junailla 10 hengen ryhman kanssa halki Venajan.
Noin seitsaman aikaan illalla laskeuduttiin tuhtien evaiden kanssa asemalle, missa Jennyn ja miksein oikeestaan munkin kaveri Ludmila jo odottelikin. Siita alkoikin heti Rami pojan Piccolo tai mika lie laukkupoikaduuni. Ekana sain juosta hakemaan Ludmilalle kioskilta vetta minka jalkeen raahasin Leidin nooin 25 kiloo painavan laukun junan 21. vaunuun aika matkan paahan(oman rinkan,repun ja evaskassin lisaksi). Hikoilu loppui noin 100 kilsaa Vladivostokin jalkeen.
Sitten junailtiin 200 kilsaa, minka jalkeen vaunumme jatettiin yoksi venajan rajan laheisyyteen pysahdyksiin. Aamulla jatkettiin pieni matka raja-asemalle, missa odotettiin 4 tuntia. Vaunussamme oli meidan lisaksi vain 4 matkustajaa, Ludmila, Kaksi englantilaista mukavaa rouvaa Angie ja Judy seka kiinalainen poika nimeltaan Solar tai jotain. Luonnollisesti meitsi ja pikku kiinalainen kannettiin Ludmilan laukut.
Tauolla syotiin ihan hyvin ja juhannuksen kunniaksi ostin 4 0,5 litran bissee junaan. Odottelun jalkeen alkoi hirvee ryysis tulliin, minne eka raahasin ihmismassan lapi Ludmilan laukut jonon karkeen ja palsin sitten hakemaan oman rinkan, mita Jenny vartioi. Sitten taas rynninki massojen lapi. Muutaman passinluvun ja hikoiluttavan minuutin jalkeen paastiin rajalta lapi. Ilman Ludmilaa ois varmaan jonotettu jonon hannilla, eli siita kiitos.
Matka jatkui vajaat pari tuntia Kiinan puolella Suifenhen kaupunkiin, missa oli taas 4 tunnin pysahdys. Ehdin matkan aikana vetaa pienimuotoiset pika juhannuspohnat silla valin kun Jenny nukkui. Suifenhen kaupungissa sitten phankin tuhdin paakivun laskuhumalispaissani ja nestehukissa. Kun paastiin takasin vaunuun ja kun ilmastointi vihdoin lahti paalle, uni maistui.
Aamusta saavuimme Harbiniin, mika on vaatimatomasti 3,6 miljoonan ihmisen kaupunki. Aamulla kuului vaunussa tuttu Ramii! huuto...aika raahata Ludmilan laukut junasta. Laukut jatettiinasemalla sailoon ja sitten Kiinan poika hommas mulle ja Jennylle liput Pekinkiin, ennen kuin jatkoi matkaansa. Kiva kaveri ja pyyteeton. Angie ja Judy tapasivat lippujen valittajansa laheisessa hotellissa, minne myos me menimme. Siella tapasimme hyvahkoa Englantia puhuvan papan(Mr. Chin), joka halusi esitella meille kaupunkia 20 juanin palkkiolla (2 ersee) per henkilo. Mina, Jenny ja Angie lahdettin papan matkaan ja Judy jatkoi matkaansa Shanghaihin.
Sitten matkattiin taksilla 15 paassa sijaitsevaan tiikeripuistoon, missa on noin 400 Amurin tiikeria, mita vapaana elaa mailmassa enaa n. 300-400. Puiston tarkoitus on valmistaa tiikereita takaisin luontoon, mutta siita voi olla montaa mielta. Tiikereille voi nimittain halutessaan heittaa esim. elavan kanan, jos vaan maksaa rahaa siita. Myos vauvatiikerin kanssa paasee yhteiskuvaan. No ainakin tiikereilla oli ihan mukavasti elintilaa.
Sen jalkeen kaytiin syomassa ikimuistoisesti paikallisessa ravintolassa, missa 4 lajin lounas, 2 bisse (0,6 l) ja pari kolaa maksoi yhteensa 4,5 euroo. Mr Chinkin veti tofua hampaattomalla suullaan oikein olan takaa. Lounaan jalkeen kaytiin jokiristeilylla, kaveltiin puistossa, risteiltiin takas ja pyorittiin hetki kaupungilla, kaikki 36 asteen helteessa. Ja papparainen ei vaikuttanut jurikaan vasyneelta, mita nyt kerran pidettiin vesimelonitauko.
Illalla hypattiinkin kiinalaiseen junaan, minne luonnollisesti kannoin Ludmilan kamat, 3 luokka tottakai mika taalla on nimeltaan hard sleeper. Tosi tasaista kyytia ja meille oli alasankypaikat. Liput tosin eri osastoissa, mutta onnistuttiin vaihtaan ne samaan. Aina kannattaa yrittaa.
Aamulla oltiin Pekingissa. Kauheen ryysiksen lapi asemalta ulos(Ludmila oli onneksi toisessa vaunussa, eli ei tarvinnu raahata kamoja!). Hostelli oli onneksi asemaa vastapaata. Saimme sielta mukavan 2 hengen huoneen omalla suihkulla ja vessalla ihan kohtuu hintaan. Suihkun jalkeen 4 tunnin paivaunille.
Rankka oli reissu, mutta ikimuistoinen!
tiistai 19. kesäkuuta 2007
Vladivostok!
Jep Jep!
Vain 10000 kilsaa junailua Tampereelta, niin jo paasee Tyyneen valtamereen uimaan! Tai ainakin Japanin mereen, mika luultavasti on osa Tyynta merta. Uimakokemus ei sinansa ollut mikaan nautinto, vaan matalassa suhteellisen saastuneessa levaisessa vedessa rapikointia. Viksumpi reissaaja ymmarsi jattaa valiin.
73 tunnin junamatka meni mukavasti, vaikka alku ei paljon lupaillutkaan. Samaan vaunuvalikkoon tuli 2 todella tuhdisti hielta haisevaa kirgiisialaista miesta. Jenny ehti jo siina sanoa:
-Jos ma tasta @$#% selvian, niin ma @#$%^# selvian vaikka mista.
Miehet, Musafar ja Sultan, olivat onneksi tosi mukavia ja hien hajukin siita vahan halveni. Kaverit oli joutuneet odottaan junalippuja (luultavasti) 3 paivaa asemalla. Luultavasti, koska kommunikointi hoidettiin n. 5 kielen sekoituksella viittomineen. Musafar tais vahan ihastuakin Jennyyn(eli Janaan), eli meitsin pitaa olla valppaana. Ilmeisesti lupauduttiin ens kesana lahteen Kirkiisiaan, mutta mieluiten vasta elokuussa, kun vesimelonit on komeimmillaan.
Yhdessa siina vedettiin sitten evaita 3 vrk:ta ja valiasemilla ostettiin lisaa. Kirkiigisian pojilta meinas vahan evaat loppua, mutta meilla oli onneksi runsaasti, ja perunamuussit teki kauppansa. Toisaalta he olivat kaivaneet laukuistaan mita ihmeellisempia evaita ekana paivana. Kolmantena paivana otettiin illalla vahan olutta, mutta kaverit alkoi oleen jo hyvissa 2 kaljan jalkeen. Opetin maija-korttipelin pojille, mita pelattiinkin sitten useita kertoja matkan aikana. Olivat suht innoissaan.
Taalla Vladissa saatiin nauttia kaks ekaa paivaa helteista ja rannallahan se aika maattiin. Iho punoittaa ihan kivasti. tanaan pilvisempaa. Hoidettin junaliput Harbiniin Kiinaan torstai-illalle. se oli aikas saatoa, siita ehkajoskus enemma. Nyt meilla on joka tapauksessa huomenna Ljublaja-nimisen rouvan, johon Jenny tutustui mun juostessa uhden venalaisen miehen kanssa kaupungilla pankkiasioissa, treffit ennen junan lahtoa. Ljublaja on hommannut meille liput Harbinistta Pekinkiin. Aika ihme juttuja tapahtuu!
Tavattiin pari suomalaista, jotka ehka samassa junassa Kiinaan. Ei ehditty jaada enempaa jutulle, kun oli kiire parin venalaisen kanssa kahville.
Taalla on muuten hyva nettiyhteys, eli kuvia saattaa tulla lisaa vanhempiin teksteihin.
Vain 10000 kilsaa junailua Tampereelta, niin jo paasee Tyyneen valtamereen uimaan! Tai ainakin Japanin mereen, mika luultavasti on osa Tyynta merta. Uimakokemus ei sinansa ollut mikaan nautinto, vaan matalassa suhteellisen saastuneessa levaisessa vedessa rapikointia. Viksumpi reissaaja ymmarsi jattaa valiin.
73 tunnin junamatka meni mukavasti, vaikka alku ei paljon lupaillutkaan. Samaan vaunuvalikkoon tuli 2 todella tuhdisti hielta haisevaa kirgiisialaista miesta. Jenny ehti jo siina sanoa:
-Jos ma tasta @$#% selvian, niin ma @#$%^# selvian vaikka mista.
Miehet, Musafar ja Sultan, olivat onneksi tosi mukavia ja hien hajukin siita vahan halveni. Kaverit oli joutuneet odottaan junalippuja (luultavasti) 3 paivaa asemalla. Luultavasti, koska kommunikointi hoidettiin n. 5 kielen sekoituksella viittomineen. Musafar tais vahan ihastuakin Jennyyn(eli Janaan), eli meitsin pitaa olla valppaana. Ilmeisesti lupauduttiin ens kesana lahteen Kirkiisiaan, mutta mieluiten vasta elokuussa, kun vesimelonit on komeimmillaan.
Yhdessa siina vedettiin sitten evaita 3 vrk:ta ja valiasemilla ostettiin lisaa. Kirkiigisian pojilta meinas vahan evaat loppua, mutta meilla oli onneksi runsaasti, ja perunamuussit teki kauppansa. Toisaalta he olivat kaivaneet laukuistaan mita ihmeellisempia evaita ekana paivana. Kolmantena paivana otettiin illalla vahan olutta, mutta kaverit alkoi oleen jo hyvissa 2 kaljan jalkeen. Opetin maija-korttipelin pojille, mita pelattiinkin sitten useita kertoja matkan aikana. Olivat suht innoissaan.
Taalla Vladissa saatiin nauttia kaks ekaa paivaa helteista ja rannallahan se aika maattiin. Iho punoittaa ihan kivasti. tanaan pilvisempaa. Hoidettin junaliput Harbiniin Kiinaan torstai-illalle. se oli aikas saatoa, siita ehkajoskus enemma. Nyt meilla on joka tapauksessa huomenna Ljublaja-nimisen rouvan, johon Jenny tutustui mun juostessa uhden venalaisen miehen kanssa kaupungilla pankkiasioissa, treffit ennen junan lahtoa. Ljublaja on hommannut meille liput Harbinistta Pekinkiin. Aika ihme juttuja tapahtuu!
Tavattiin pari suomalaista, jotka ehka samassa junassa Kiinaan. Ei ehditty jaada enempaa jutulle, kun oli kiire parin venalaisen kanssa kahville.
Taalla on muuten hyva nettiyhteys, eli kuvia saattaa tulla lisaa vanhempiin teksteihin.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Ja sitten paljastus...
voi olla vaikea uskoa mutta olemme alustavista suunnitelmista poiketen jatkamssa matkaamme VLADIVOSTOKIIN!!!! Jihuu. Eli Venajan matkamme jatkuu viela ainakin seuraavaan viikon verran. Liput on jo ostettu ja 73 tunnin junamatka (3 yota 3.luokassa) alkaa huomenna klo.8.53 paikallista aikaa. Taalla Irkutsissahan aikaero Suomeen on talla hetkella +6 tuntia ja talloin se kasvaa +8 tuntiin.
Sunnuntaina, jolloin siis tarkoitus saapua Vladiin, on matkaa tehty siis lahes kolme viikkoa ja n.10 000 km. Huh. Antoiisaa on ollut ja venajan kielen alkeetkin tuntuvat (muutamat sanat) auttavan jo jakapaivaisessa selviytymisessa.
Vladista on sitten tarkoitus jatkaa Pekinkiin rajakaupunki Harbinin kautta (huom!rajalla odotusta tiedossa 28 tuntia!), Shanghaihin (jos Venajan uutta visaa ei Pekingista irtoa) ja viimeiseksi Mongoliaan, jossa on tarkoituksena lomailla parisen viikkoa. Sellainen suunnitelma on nyt lyoty lukkoon...:) Taalla sita saa kaikkea hullua paahansa. Kerran on nain pitkalle lahdetty niin vedetaan loppuun asti, jeps! Ainakin taalla oppii olemaan karsivallinen - se on varma.
Lopuksi on mainittava, etta keskustelin tanaan lyhyesti venalaisen kuuron kanssa taysin sujuvasti ja ymmarrettavasti kun han tuli kerjaamaan meilta rahaa. Han lahti iloisesti ihmettyneena jatkamaan matkaansa (unohti siina varmasti miksi oli tullut luoksemme...:) Ihanaa. Aika paljon olen viittomakielisia bongaillut vaan oli tama mies ensimmainen, jonka kanssa paasin sattumalta juttusille. En ole aikaisemmin uskaltanut lahestya koska en ole ollut varma kielellisista eroista. Viittomakielella helpompaa&sujuvampaa kuin venajaksi.
Eipas nyt muuta kun kuullaan ja ihmetellaan mita elama tullessaan tuo. Terkut kaikille.
.jennyfer.
p.s. Ramsun parta hurjassa kasvussa...aika komee pehko jo, sanoisin. Hottis.:)
Sunnuntaina, jolloin siis tarkoitus saapua Vladiin, on matkaa tehty siis lahes kolme viikkoa ja n.10 000 km. Huh. Antoiisaa on ollut ja venajan kielen alkeetkin tuntuvat (muutamat sanat) auttavan jo jakapaivaisessa selviytymisessa.
Vladista on sitten tarkoitus jatkaa Pekinkiin rajakaupunki Harbinin kautta (huom!rajalla odotusta tiedossa 28 tuntia!), Shanghaihin (jos Venajan uutta visaa ei Pekingista irtoa) ja viimeiseksi Mongoliaan, jossa on tarkoituksena lomailla parisen viikkoa. Sellainen suunnitelma on nyt lyoty lukkoon...:) Taalla sita saa kaikkea hullua paahansa. Kerran on nain pitkalle lahdetty niin vedetaan loppuun asti, jeps! Ainakin taalla oppii olemaan karsivallinen - se on varma.
Lopuksi on mainittava, etta keskustelin tanaan lyhyesti venalaisen kuuron kanssa taysin sujuvasti ja ymmarrettavasti kun han tuli kerjaamaan meilta rahaa. Han lahti iloisesti ihmettyneena jatkamaan matkaansa (unohti siina varmasti miksi oli tullut luoksemme...:) Ihanaa. Aika paljon olen viittomakielisia bongaillut vaan oli tama mies ensimmainen, jonka kanssa paasin sattumalta juttusille. En ole aikaisemmin uskaltanut lahestya koska en ole ollut varma kielellisista eroista. Viittomakielella helpompaa&sujuvampaa kuin venajaksi.
Eipas nyt muuta kun kuullaan ja ihmetellaan mita elama tullessaan tuo. Terkut kaikille.
.jennyfer.
p.s. Ramsun parta hurjassa kasvussa...aika komee pehko jo, sanoisin. Hottis.:)
Jotain tapahtumia Venajan maalta
Eilen tuli sitten saavutettu yksi matkan tavoitteista, eli Baikalissa polskiminen. Jarjettoman kylmaa vetta. Rannalla maanneista ihmisista yksi kavi lisakseni uimassa. Sitten syotiin omulia, Jenny 2 ja meitsi kolme. Suht hyvaa.
Ja sitten jotain tapahtumia:
Junamatkalla Jurgasta-Irkutsiin noin 4 sotilaspoikaa (jotain 18 vuotiaita) tuli juttelemaan meille. Yksi oli kovasti kiinnostunut musiikista ja kertoi suosikkimusiikikseen Punk-musiikin ja pitavansa erityisesti Avril Lavignesta, 50 centista ja Britney Spearsista. Itse kasitan punk-musiikin hieman toisin.
Poikien Englanti ei ollut oikein kummoista ja keskustelu alkoi aika lailla jo tympia, mutta yht'akkia kaverit alkoi kantaa meille lahjoja. Nyt meitsi omistaa venajan armeijan vyon, luutnantin natsat, viestintajoukkojen pinssin, kadetti olkamerkit ja 3 erilaista kangasmerkkia. Meilla ei ollut antaa vastalahjaksi kuin pussi hedelmaturkinpippureita. Lisaksi pojat kertoivat olevansa Chitan (kaupunki) mafia.
Postikorttien lahettaminen on kovin vaikeata taalta. Ensinnakaan kortteja ei tahdo loytaa mistaan, ja aina kun loytaa, niin pitaa ostaa vahintaan 10. Ja postimerkkeja saa vain postista. Asken tultiin 10 vaille kasi postiin, mutta merkkeja ei sitten millaan kerennyt myymaan, koska posti oli enaa 10 minsaa auki. Valilla hermot kireella naitten kanssa.
Mitas muuta. Kenkakauppoja on vahintaan 3 kertaa enemman kuin ruokakauppoja. Kuitenkaan mitaan merkkikenkia ei ole missaan myynnissa, vaan venalaisten omia merkkeja. Aika outoa. Tama ei tietysti pade Pietarissa ja Moskovassa.
Junamatkaan kannattaa varustautua jarjettomalla maaralla evasta. Taalla on paljon erilaisia valmisruokia, mihin kaadetaan vaan kuumaa vetta (tarjolla junavaunussa) paalle. Oma suosikkimme on perunamuussi, mihin pistetaan suolakurkkuja. Kolmosluokan vaunuissa on kaksi vessaa 54 matkustajuaa kohti, eli ruuhkia syntyy. Jos oman vaunun vessat on sotkuisia, niin voi kavella toisiin vaunuihin. Jostain syysta venalaiset ei tee niin. Ehka se on kiellettya.
Edellisella patkalla Jurgasta Irkutsiin vaunuemannat oli hulluja ja pitivat topisen vessan jostain syysta lukossa koko matkan. se oli aikas tuskaa. Viela kertaakaan ei olla onnistuttu ostamaan alasankypaikkoja, ne ovat siis melko kysyttyja. itse tosin nukun mieluummin ylasankyssa, mutta alasankyapikoissa on etuna poyta, jolla voi syoda rauhassa evaat. Paikoista kaytavapaikat on kaikkein surkeimmat, jotka meilla oli viimeksi.
Ravintolavaunut on ihan tyhjia, koska kaikilla on niin paljon omia evaita. Osa matkustajista on ihan kannissa koko matkan, mutta oikeastaan hairiota ei ole meile heista ollut. Venalaiset ukot pukeutuu ihan miten sattuu. esim napapaita+lyhyet urheilushortsit on ihan ok yhdistelma. Valiasemilta voi ostella esim. olutta tai jotain pikku purtavaa. Vaan eipa houkuttele ostaa jotain kuivattuja kaloja mummojen kasista.
Semmosta talla eraa.
Ja sitten jotain tapahtumia:
Junamatkalla Jurgasta-Irkutsiin noin 4 sotilaspoikaa (jotain 18 vuotiaita) tuli juttelemaan meille. Yksi oli kovasti kiinnostunut musiikista ja kertoi suosikkimusiikikseen Punk-musiikin ja pitavansa erityisesti Avril Lavignesta, 50 centista ja Britney Spearsista. Itse kasitan punk-musiikin hieman toisin.
Poikien Englanti ei ollut oikein kummoista ja keskustelu alkoi aika lailla jo tympia, mutta yht'akkia kaverit alkoi kantaa meille lahjoja. Nyt meitsi omistaa venajan armeijan vyon, luutnantin natsat, viestintajoukkojen pinssin, kadetti olkamerkit ja 3 erilaista kangasmerkkia. Meilla ei ollut antaa vastalahjaksi kuin pussi hedelmaturkinpippureita. Lisaksi pojat kertoivat olevansa Chitan (kaupunki) mafia.
Postikorttien lahettaminen on kovin vaikeata taalta. Ensinnakaan kortteja ei tahdo loytaa mistaan, ja aina kun loytaa, niin pitaa ostaa vahintaan 10. Ja postimerkkeja saa vain postista. Asken tultiin 10 vaille kasi postiin, mutta merkkeja ei sitten millaan kerennyt myymaan, koska posti oli enaa 10 minsaa auki. Valilla hermot kireella naitten kanssa.
Mitas muuta. Kenkakauppoja on vahintaan 3 kertaa enemman kuin ruokakauppoja. Kuitenkaan mitaan merkkikenkia ei ole missaan myynnissa, vaan venalaisten omia merkkeja. Aika outoa. Tama ei tietysti pade Pietarissa ja Moskovassa.
Junamatkaan kannattaa varustautua jarjettomalla maaralla evasta. Taalla on paljon erilaisia valmisruokia, mihin kaadetaan vaan kuumaa vetta (tarjolla junavaunussa) paalle. Oma suosikkimme on perunamuussi, mihin pistetaan suolakurkkuja. Kolmosluokan vaunuissa on kaksi vessaa 54 matkustajuaa kohti, eli ruuhkia syntyy. Jos oman vaunun vessat on sotkuisia, niin voi kavella toisiin vaunuihin. Jostain syysta venalaiset ei tee niin. Ehka se on kiellettya.
Edellisella patkalla Jurgasta Irkutsiin vaunuemannat oli hulluja ja pitivat topisen vessan jostain syysta lukossa koko matkan. se oli aikas tuskaa. Viela kertaakaan ei olla onnistuttu ostamaan alasankypaikkoja, ne ovat siis melko kysyttyja. itse tosin nukun mieluummin ylasankyssa, mutta alasankyapikoissa on etuna poyta, jolla voi syoda rauhassa evaat. Paikoista kaytavapaikat on kaikkein surkeimmat, jotka meilla oli viimeksi.
Ravintolavaunut on ihan tyhjia, koska kaikilla on niin paljon omia evaita. Osa matkustajista on ihan kannissa koko matkan, mutta oikeastaan hairiota ei ole meile heista ollut. Venalaiset ukot pukeutuu ihan miten sattuu. esim napapaita+lyhyet urheilushortsit on ihan ok yhdistelma. Valiasemilta voi ostella esim. olutta tai jotain pikku purtavaa. Vaan eipa houkuttele ostaa jotain kuivattuja kaloja mummojen kasista.
Semmosta talla eraa.
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Loistokasta menoa Tomskissa...
Aivan uskomattoman ihanat kaksi paivaa takana Nickin ja Natin hellassa huomassa. He todella pitivat meita kuin kukkaa kammenella ja tarjosivat kaiken mita heilla oli tarjota. Kiitos siita heille. Saimme ystavyydemme ansiosta kokea jotain todella aitoa venalaista eloa, joka antoi ja opetti paljon heidan arvoistaan ja tavasta elaa. Etta voikin elamassa saattua ihania asioita aivan odottamatta (tuosta vain tupsahtaa eteen) - loistokasta! Taalla se tuntuu huimasti hienommalta silla vain harvojen kanssa paasee millaan lailla puhelemaan...
Saavuttuamme Tomskiin N&N olivat jarjestaneet meille kaksi paivaa tiukkaa ohjelmaa, johon sisaltyi myos heidan omiin askareisiinsa ja velvoitteihinsa osallistumista kuten kissan ruokintaa ja tavaroiden raahaamista Jenkkilaa varten (laakareina he ovat muuttamassa maasta, Nick edella ja Nat perassa ns. paremman elaman toivossa...:) Ensimmaisena paivana (tuhdin aamiaisen&raikkaan suihkun jalkeen) keskityimme kaupungin nahtavyyksiin, upeaan luontoon ja toisiimme mm. nauttimalla herkullisia blineja suihkulahteella ja rullaamalla maisemaa maailmanpyorassa. Omalla autollaan raskaana oleva Nat kaahasi (siis ohjasi todella tukka hulmuten) meita paikasta toiseen. Tuntui todella, etta jokainen menetetty minuutti olisi ollut pois elamasta, ainakin yhteisesta ajastamme... Illalla paasimme banjaan, jossa Ramsu oli hiostua tolaltaan (kaljasta huolimatta) ja sitten viela kalkkunaa barbequena - nam!
Toisena paivana (talla kertaa emme saaneet nukkua pitkaan!) paivan ohjelma alkoi tuhdilla liha-riisi annoksella (plov) ja kahvella, jonka jalkeen kaahasimme Natalien kanssa kauppaan ostamaan evaita junamatkaa varten. Sielta sitten koko perheen voimin (siis kahden perheen) Jurgaan ja retkeilemaan pieneen lahella sijaitsevaan kylaan. Ajomatka pitka ja kumpurainen, lauttamatka fine. Saimme kaikilta perheenjasenilta sydammellisen ja innostuneen vastaanoton halauksineen ja suukkoineen. Olin aivan mykistynyt kaikesta. Iloisen & hyttysrikkaan paivan jalkeen (johon sisaltyi jaateloa kertaa 5 ja piknik- jatkuvaa syomista...) paasimme suihkuun Nikin vanhempien luokse..talla kertaa oli tiedossa vain tulikuumaa vetya. Illalla vietimme viimeiset tunnit katsellen kotivideoita ja keskustellen. Tunnelma katossa, sanoisin.
Kyyneet poskilla (=jennyfer) hyvastelimme ystavamme ja heidan vanhempansa jalleennakemisen toivossa... Junamme kohti Irkutsia lahti illalla Jurgan asemalta. On se elama hassua.
.jen.
p.s. koitamme paasta paivittelemaan kuvia mahdollisimman pian...
Irkutsissa!
Terve vaan!
Aloitetaanpa Blogin paivitysrumba taalta Irkutsista. Aikas mukavia aikoja ollaan viime aikoina vietetty. Tomskin reissusta voisi kirjoitella paremmalla ajalla. Sen verran nyt kuitenkin siita, etta banja elikkas sauna tuli testattua ja syotya ihan jarjettomasti.
Nyt kuitenkin ollaan irkutsissa, mihin saavuimme aamulla puol ysin aikaan. Matkalla ratikalla hotellille ratikkakuski(nainen) karjui keuhkonsa pihalle, kun koitin ostaa matkalippuja vauhdissa. Kuski pysytti ratikan ja avasi oven. En kuitenkaan suostunut menemaan pihalle ja lopulta liput saatiin ja matka jatkui.
Hotelli on ihan mukava, joskin suihkuista joutuu maksaan erikseen ja ne on alakerrassa. Olis kylla saunakin, mita kavin salaa testaamassa. Harvian kiuas kylla, mutta lampotila jotain 40 astetta. Noin 30 tunnin junailun jalkeen paivaunet maistui. Oli junassa ihan surkeat paikat ekaa kertaa oikeastaan.
Junalippu Jyrga-Irkuts 30 tuntia 3. luokka n. 1075 ruplaa nassulta.
Lippuja tohon junaan ei oltais ite ees saatu, mutta Venajan kaverimme Nikin isukki ne kiltisti hommasi.
Taa paiva on paivaunien jalkeen otettu rennosti. Irkuts on ihan mukavan tuntuinen pikku kaupunki. Vakea tosin 591 000, mutta keskusta rauhallinen. Iltapalaksi vahan juustoa ja viinia, mikas sen mukavampaa. Huomenna yritetaan suunnata Baikal-jarvelle, missa tarkoitus ainakin meitsilla kayda uimassa. Siellahan vesi ei edes heinakuussa nouse yli 15 celsiuksen. Ja rannasta heti 40 metria syvaa, eli ei pida saada suonenvetoo. Jep jep.
Terveisa sit kaikille sinne kotisuomeen. Pojat ottaa sit rauhallisesti Provinssissa (huom. 3 paivaa) ja ei kai tassa muuta.
Aloitetaanpa Blogin paivitysrumba taalta Irkutsista. Aikas mukavia aikoja ollaan viime aikoina vietetty. Tomskin reissusta voisi kirjoitella paremmalla ajalla. Sen verran nyt kuitenkin siita, etta banja elikkas sauna tuli testattua ja syotya ihan jarjettomasti.
Nyt kuitenkin ollaan irkutsissa, mihin saavuimme aamulla puol ysin aikaan. Matkalla ratikalla hotellille ratikkakuski(nainen) karjui keuhkonsa pihalle, kun koitin ostaa matkalippuja vauhdissa. Kuski pysytti ratikan ja avasi oven. En kuitenkaan suostunut menemaan pihalle ja lopulta liput saatiin ja matka jatkui.
Hotelli on ihan mukava, joskin suihkuista joutuu maksaan erikseen ja ne on alakerrassa. Olis kylla saunakin, mita kavin salaa testaamassa. Harvian kiuas kylla, mutta lampotila jotain 40 astetta. Noin 30 tunnin junailun jalkeen paivaunet maistui. Oli junassa ihan surkeat paikat ekaa kertaa oikeastaan.
Junalippu Jyrga-Irkuts 30 tuntia 3. luokka n. 1075 ruplaa nassulta.
Lippuja tohon junaan ei oltais ite ees saatu, mutta Venajan kaverimme Nikin isukki ne kiltisti hommasi.
Taa paiva on paivaunien jalkeen otettu rennosti. Irkuts on ihan mukavan tuntuinen pikku kaupunki. Vakea tosin 591 000, mutta keskusta rauhallinen. Iltapalaksi vahan juustoa ja viinia, mikas sen mukavampaa. Huomenna yritetaan suunnata Baikal-jarvelle, missa tarkoitus ainakin meitsilla kayda uimassa. Siellahan vesi ei edes heinakuussa nouse yli 15 celsiuksen. Ja rannasta heti 40 metria syvaa, eli ei pida saada suonenvetoo. Jep jep.
Terveisa sit kaikille sinne kotisuomeen. Pojat ottaa sit rauhallisesti Provinssissa (huom. 3 paivaa) ja ei kai tassa muuta.
torstai 7. kesäkuuta 2007
Junailukuvia
Tassa pienia maistiaisia 3.luokan matkailusta venalaisilla junilla:
Ylasangylla on ahdasta!
Naita sivukaytavapaikkoja kannattaa valttaa, trafiikki on melkoinen.
Valiasemilla kaikilla on kiire ostoksille, tupakalle, kaljalle tai muuten vaan happea haukkaamaan.
Ylasangylla on ahdasta!
Naita sivukaytavapaikkoja kannattaa valttaa, trafiikki on melkoinen.
Valiasemilla kaikilla on kiire ostoksille, tupakalle, kaljalle tai muuten vaan happea haukkaamaan.
Tanaan Omskissa, huomenna Tomskissa
Terve vaan kaikki kotikulmilla!
Tassa sita kirjoitellaan Omskista, mista kirjauduimme kalliista hotellistamme juuri pihalle. Suuntaamme yojunassa tapaamiemme venalaisten Nikolain ja Natalyn kampille Tomskiin pariksi paivaksi. 14 tunnin junamatka taas tiedossa. Nik & Nat vaikuttivat tosi mukavilta, eli huolissaan ei siella kotikulmilla varmaankaan tartte olla. Molemmat laakareita ja muuttamassa kesalla jenkkilaan. Eli jos joku tarttee jotain pillereita, niin tilausta sitten vaan vetamaan.
Tomskissa pitaisi olla Banjaa ja ulkoilua tiedossa. Ihan kiva naiden suurten kaupunkin jalkeen. Omskissa ei tuntunut olevan oikein mitaan nahtavaa, ja majoitus- ja ruokailupuolikin kavi kalliiksi. Dostojevski eli taalla vankeudessa, mutta museossa emme kayneet. Lahinna lepailtiin ja kaveltiin joen vartta.
Ilmat pikku hiljaa taas lampiamassa ja matka itaan jatkuu...pysykaa linjoilla ja kommentteja kehiin!
Tassa sita kirjoitellaan Omskista, mista kirjauduimme kalliista hotellistamme juuri pihalle. Suuntaamme yojunassa tapaamiemme venalaisten Nikolain ja Natalyn kampille Tomskiin pariksi paivaksi. 14 tunnin junamatka taas tiedossa. Nik & Nat vaikuttivat tosi mukavilta, eli huolissaan ei siella kotikulmilla varmaankaan tartte olla. Molemmat laakareita ja muuttamassa kesalla jenkkilaan. Eli jos joku tarttee jotain pillereita, niin tilausta sitten vaan vetamaan.
Tomskissa pitaisi olla Banjaa ja ulkoilua tiedossa. Ihan kiva naiden suurten kaupunkin jalkeen. Omskissa ei tuntunut olevan oikein mitaan nahtavaa, ja majoitus- ja ruokailupuolikin kavi kalliiksi. Dostojevski eli taalla vankeudessa, mutta museossa emme kayneet. Lahinna lepailtiin ja kaveltiin joen vartta.
Ilmat pikku hiljaa taas lampiamassa ja matka itaan jatkuu...pysykaa linjoilla ja kommentteja kehiin!
tiistai 5. kesäkuuta 2007
30 hiostavaa tuntia...
Ja niin saimme itsemme ahtaudettua sisaan tapotayteen junaan kohti Jekaterinburgia, rinkat penkkien\sankyjen alle talteen ja peti kuntoon. Juna taynna jatkuvasti syopottelevia ja juopottelevia paikallisia+me, lahes evaitta. Jippii, asiaa ei siis oltu ajateltu taysin loppun saakka... Matkaa edessa huimat 1800 km eli n. 30 tuntia. Ylasankyjemme (leveys max.60 cm) ylapuolella oli asetettuna ns.tavaransailytyshyllyt, jotka eivat mahdollistaneet juuri minkaanlaista istumista taikka helppoa kiipeamista niin ylos kuin alaspain. Aikasen ahdasta siis. Ahatuden lisaksi 3.luokan hyttiamme vaivasi saastaisen saastainen vessa ja sen ponton ohi pissaavat kayttajat - voi oksennus! Saastaista menoa. Taisivat paikalliset pesta hedelmansa ja vihanneksensakin samaisessa laarissa...huh.
Junamatkan aikana paasimme tutustumaan paikalliseen tapaan kaupata kanaa, kalaa ja erilaisia syotavia pysahdyksien aikana. Ei kaikesta nalkaisyydesta huolimatta uskaltauduttu ostamaan heilta mitaan. Sen sijaan poikkesimme muutamaan otteeseen junan ravintolaan (vaunu junan toisessa vastakkaisessa paadyssa), jossa nautimme mm.menua, kahvia ja seljankaa. Ihan okoo. Samaisilla junansisaisilla reissuilla meidan oli mahdollista nauttia asteen siisteimmista vessoista junan ns. paremmassa paadyssa, ovelaa. Tulimme huomatuksi (ilmeet kertoivat paljon:). Ei voinut muuta, antakee anteeksi.
Kaiken huipuksi minun on viela mainittava jatkuvasti aukeileva hyttimme ikkuna, jonka kanssa meilla oli pimeina yon tunteina menna hermot ja jaatya paat. Paita paassa ja niskat jaykkoina ei paljon uni maistunut. Jippijei.
Etta niin ja nyt ollaan nautittu Jekussa viimemiset kaksi paivaa suht' loistavissa olosuhteissa lampivan veden ja puhtaan hotellihuoneen merkeissa. Upeaa. Vaikeuksia on yllatyksellisesti tuottanut rahan vaihto (liian huonokuntoisia tai varennettyja?!) ja postikorttien ostaminen silla muita turisteja taalla ei juuri ole. Matka kuitenkin jatkuu tassa kielettomyydessa maassa, jossa niin opitut venajan alkeet kuin viittomakielikin on ollut tarpeessa.
Aurinkoisia paivia kaikille. Palaillaan. Ja taas jytisee...(arvaatkaahan paljonko paassa keikkaa junamatkojen jalkeen...:)
.jemppa.
p.s. rupi jo irtoamassa.
Junamatkan aikana paasimme tutustumaan paikalliseen tapaan kaupata kanaa, kalaa ja erilaisia syotavia pysahdyksien aikana. Ei kaikesta nalkaisyydesta huolimatta uskaltauduttu ostamaan heilta mitaan. Sen sijaan poikkesimme muutamaan otteeseen junan ravintolaan (vaunu junan toisessa vastakkaisessa paadyssa), jossa nautimme mm.menua, kahvia ja seljankaa. Ihan okoo. Samaisilla junansisaisilla reissuilla meidan oli mahdollista nauttia asteen siisteimmista vessoista junan ns. paremmassa paadyssa, ovelaa. Tulimme huomatuksi (ilmeet kertoivat paljon:). Ei voinut muuta, antakee anteeksi.
Kaiken huipuksi minun on viela mainittava jatkuvasti aukeileva hyttimme ikkuna, jonka kanssa meilla oli pimeina yon tunteina menna hermot ja jaatya paat. Paita paassa ja niskat jaykkoina ei paljon uni maistunut. Jippijei.
Etta niin ja nyt ollaan nautittu Jekussa viimemiset kaksi paivaa suht' loistavissa olosuhteissa lampivan veden ja puhtaan hotellihuoneen merkeissa. Upeaa. Vaikeuksia on yllatyksellisesti tuottanut rahan vaihto (liian huonokuntoisia tai varennettyja?!) ja postikorttien ostaminen silla muita turisteja taalla ei juuri ole. Matka kuitenkin jatkuu tassa kielettomyydessa maassa, jossa niin opitut venajan alkeet kuin viittomakielikin on ollut tarpeessa.
Aurinkoisia paivia kaikille. Palaillaan. Ja taas jytisee...(arvaatkaahan paljonko paassa keikkaa junamatkojen jalkeen...:)
.jemppa.
p.s. rupi jo irtoamassa.
maanantai 4. kesäkuuta 2007
Jekaterinburg ja lunta tulee...
niin se on, etta Siperia opettaa, vaikka alkaakin virallisesti 200 kilsan paasta. Eilen illasta kun taraytettiin kylalle 30 tunnin junamatkan jalkeen shortseissa ja sandaaleissa, niin kerrankin jopa mun oli kohtalaisen kylma. +2 astetta Moskovan helteiden jalkeen. No onneksi oli lyhyt kavelymatka hotelliin.
Tanaan tuleekin sit jo lunta pikkusen. Kaupunki vaikuttaa pikkuruiselta Moskovan jalkeen, vaikka kyllahan taalla asustaa 1,3 miljoonaa toveria. Kaikki kuitenkin kavelyetaisyyksilla. Tarkoitus olis paluumatkalla hotellille kayda tarkastamassa Romanovien surmapaikka ja paikalle pystytetty kirkko.
Sita ennen kuitenkin mennaan syomaan Jekun(Jekaterinburg) oman pikaruokaketjun, kekseliaasti Mak Pik, Big Mak Pik hampurilaisateria, jos siis sellaisen saamme tilattua.Pietarissa vedettiin Blin Donaltsissa myos Bliniateria, McDonalds henkeen sisustettu, voi suositella. Taysin kyrillisista menuista tilaaminen on usein aika oma lukunsa. On naa keksiliaita naiden ketjujensa kanssa.
Junamatkasta olis varmaan paljonkin kerrottavaa, vaan nyt ei taida jaksaa siita kirjoitaa. Huomen illalla lahdetaan Omskiin yojunalla, tutttuun tyyliin 3. luokassa.
Yekaterinburg-Omsk 620 ruplaa per nassu, 12 tuntia 3.luokka
Eipa muuta talla eraa. Toivotaan etta parta kasvaa ja ilmat lampiaa.
Tanaan tuleekin sit jo lunta pikkusen. Kaupunki vaikuttaa pikkuruiselta Moskovan jalkeen, vaikka kyllahan taalla asustaa 1,3 miljoonaa toveria. Kaikki kuitenkin kavelyetaisyyksilla. Tarkoitus olis paluumatkalla hotellille kayda tarkastamassa Romanovien surmapaikka ja paikalle pystytetty kirkko.
Sita ennen kuitenkin mennaan syomaan Jekun(Jekaterinburg) oman pikaruokaketjun, kekseliaasti Mak Pik, Big Mak Pik hampurilaisateria, jos siis sellaisen saamme tilattua.Pietarissa vedettiin Blin Donaltsissa myos Bliniateria, McDonalds henkeen sisustettu, voi suositella. Taysin kyrillisista menuista tilaaminen on usein aika oma lukunsa. On naa keksiliaita naiden ketjujensa kanssa.
Junamatkasta olis varmaan paljonkin kerrottavaa, vaan nyt ei taida jaksaa siita kirjoitaa. Huomen illalla lahdetaan Omskiin yojunalla, tutttuun tyyliin 3. luokassa.
Yekaterinburg-Omsk 620 ruplaa per nassu, 12 tuntia 3.luokka
Eipa muuta talla eraa. Toivotaan etta parta kasvaa ja ilmat lampiaa.
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Hikistä menoa...
Voisin vähän valaista fiilistä...
Viikko matkaa takana (siis siitä hetkestä kun Turun kämppäni ovi sulkeutui) ja olo suht väsynyt. Kyllä kai tää on Venäjän suurkaupungeissa liian kauan, jonka kaikki täällä käyneet, venäjänkieltä taitamattomat varmasti ymmärtävät - kuumuutta, hikeä & valtavasti ihmisiä. Voi koti! Huomenna matka jatkukoon uusien Nike-kenkien kantamana (ostettiin kyllä jo Pietarista).
Junamatka Pietarista Moskovaan kesti kahdenksan tuntia yön hämärässä. Suhteellisen karua menoa, jytinää ja ahdasta oloa, vaikkakaan sinänsä juna ihan okoo. Yläsänkyjä en suosittele ainakaan n.165 cm pitkille. Todella vaikea kivuta ja päästä alas... Selvisin.
Moskovaa on aistittu ja maistittu pääpiirteittäin ihanan Sadun (& Ollille-kiitos!) opatuksella, joka helpottanut kulkemista suunnattomasti. Tänään sain hiuksenikin pestyä jäätävän veden alla. Kamala kokemus minulle, joka kylven ja lantraan normaalisti lähes tulikuumassa vedessä. Hyvää se kai teki...;)
Rinkka on vielä suhteellisen kasassa (kaikki haisee ummehtuneelle). On tästä tytöt romantiikka kaukana! Aijai, tulee hepeniä ikävä -puhumattakaan Wolfordin ihanista sukkapöksyistä (mainos!!!:)
Terkut kaikille. Kirjoitelkaa rohkeasti terveisiä ja aistimuksia. Miss uuu kamalasti.
.jenny.
P.s. Viittomakieli rules.
Viikko matkaa takana (siis siitä hetkestä kun Turun kämppäni ovi sulkeutui) ja olo suht väsynyt. Kyllä kai tää on Venäjän suurkaupungeissa liian kauan, jonka kaikki täällä käyneet, venäjänkieltä taitamattomat varmasti ymmärtävät - kuumuutta, hikeä & valtavasti ihmisiä. Voi koti! Huomenna matka jatkukoon uusien Nike-kenkien kantamana (ostettiin kyllä jo Pietarista).
Junamatka Pietarista Moskovaan kesti kahdenksan tuntia yön hämärässä. Suhteellisen karua menoa, jytinää ja ahdasta oloa, vaikkakaan sinänsä juna ihan okoo. Yläsänkyjä en suosittele ainakaan n.165 cm pitkille. Todella vaikea kivuta ja päästä alas... Selvisin.
Moskovaa on aistittu ja maistittu pääpiirteittäin ihanan Sadun (& Ollille-kiitos!) opatuksella, joka helpottanut kulkemista suunnattomasti. Tänään sain hiuksenikin pestyä jäätävän veden alla. Kamala kokemus minulle, joka kylven ja lantraan normaalisti lähes tulikuumassa vedessä. Hyvää se kai teki...;)
Rinkka on vielä suhteellisen kasassa (kaikki haisee ummehtuneelle). On tästä tytöt romantiikka kaukana! Aijai, tulee hepeniä ikävä -puhumattakaan Wolfordin ihanista sukkapöksyistä (mainos!!!:)
Terkut kaikille. Kirjoitelkaa rohkeasti terveisiä ja aistimuksia. Miss uuu kamalasti.
.jenny.
P.s. Viittomakieli rules.
Hellettä ja lähiöelämää Moskovassa
Terve taas,kotimaa!
Matka on jatkunut tänne helteiseen Moskovaan. Täällä onkin sitten viimeinen "turvapaikka" ennen villin idän valloitusta. Majoitutaan Sadun ja Ollin kämpillä mahtavissa puitteissa. Kämppä on moskovalaisessa lähiössä noin puolen tunnin metromatkan päässä ydinkeskustasta. Täällä kodikkaassa pikkulähiössä asustaa kuitenkin puoltoistakertasesti Tampereen verran porukkaa eli jotain reippa 300 000.
Yöjunalipun ostaminen ei sujunut aivan niin mutkitta, kuin etukäteen kuvittelin. Juniahan Pietarista Moskovaan kulkee iltaisin useita. Liput ois kuitenkin ollut viisainta käydä ostamassa etukäteen, koska oli paljon luokkaretkeläisiä liikenteessä. Saatiin kuitenkin liput tuntia myöhemmin lähtevään junaan ja luonnollisesti kalliimmalla kuin oli suunniteltu.
Pietari-Moskova yöjuna 2lk. hiukan alle 1800 ruplaa=n.54 ersee per nassu
Yöjunaan samaan vaunuun sattui afkanistanilainen viiksivallu, joka puhui hyvää englantia, ja saatiin ihan mukavat keskustelut aikaan. Hytit olivat melko ahtaat, mutta uudenkarheat ja hyvin suunniteltu. Itse nukuin ihan makoisasti, vaikka unet jäivätkin lyhyiksi.
Moskovassa liikkuminen metrolla on suhteellisen yksinkertaista, joskin hikistä hommaa näin helteellä. käytiin Sadun opastuksella katsastamassa tärkeimmät nähtävyydet ja kävelykadut. Virtaa ei kuitenkaan riittänyt kuin kohteiden ulkopuolelta ihailemiseeen, nimittäin jatkolipun ostaminen Moskovasta Jekaterinburgiin vei mehut.
Moskovassa on ainakin 8 juna-asemaa. Löysimme kuitenkin suht mukavasti oikealle asemalle ja tiskille avuliaitten venäläisfutaajien ansiosta. Sitten alkoi lipunjonotus. Eka kassa meni kiinni, kun oltiin oltu 20 minsaa jonossa. Toiset 20 minsaa jonossa uudelle kassalle. Lappu kassamamman käteen, missä junan tiedot. Ei suostu palveleen ja joku jonossa sönköttää jotain turistikassoista. hölmöinä poistuttiin jonosta.
Mitään turistikassaa ei luonnollisesti ollut. Sit jonotus infoon, missä jonkun epäselven sananvaihdon jälkeen meidät ohjataan samoihin jonoihin missä oltiin äsken. Taas jonotusta 20 minsaa. Nyt vähän avuliaampi kassa, joka sanoo, että siihen junaan, mihin halusimme lippua, ei ole halpoja paikkoja. Saatiin kuitenkin 3 luokan liput hieman(4 tuntia) hitaanpaan junaan. Onneksi!
Moskova-Jekaterinburg 3.luokka 1050 ruplaa (n.30 ersee) per nassu. Noin 1800 kilsaa ja 30 tuntia.
Lauantaina sit mennään taas.
Iltaa istuttiin Sadun ja Ollin kanssa paikallisessa ja otettiin vielä parit bisset kämpillä. Sitten maittoikin jo yöunet...Palaillaan!
Ai niin, kolme päivä meitsin elimistö Venäjää kesti, kunnes neljäntenä päivänä matkan eka HH iski. Tajuaa ken tajuaa.
tiistai 29. toukokuuta 2007
Pietarista kajahtaa!
No niin, tiukan taistelun jalkeen paasimme kirjautumaan tanne blogiimme. Kyrillisilla ei aina niin helppoa...
Pari paivaa taalla nyt pyoritty, itsella uponnut kolme imodiumia. Eilen oli todellinen katastrofi lahella jaatelon ja lounaan nauttimisen jalkeen puistossa. Aika oli todella kortilla, mutta onneksi haukan silmat pongasivat sinisen riviston baja-majoja. Sinne kireaa jouksujalkaa, kaikki varattuja, hiki nousee pintaan, maatuska pyytaa kymmenta ruplaa, vaan satasia taskussa, vaihtorahat kateen ja huussiin--->helpotus-->ovi unohtui auki, joku mamma paukkas sisaan, luikki nopeasti pakoon! Siihen loppui ongelmat mun osalta.
No ollaan tassa kayty jokiristeilylla romantisoimassa, Eremitaasissa, syoty hyvin ja nautiskeltu. Mutta eihan se tietenkaan ketaan kiinnosta, kaikki haluaa lukea katastrofeista... tasta jatkaa Jenny...
Jennyfer: Kakasta rakkoihin. Kun taapertaa sita sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Oikea jalkani sairastaa talla hetkella kolmea super-mega-hyber-rakkulaa, jotka oma huoltojoukkoni on teipannut kasaan erinakoisin laastarein ja kansarohdoin... Hyvat kengat ovat siis kaiken perusta tallaisella matkalla. Joo-o.
Mita siten muuta. Puppet hostellimme nayttaa ja tuntuu hyvalta, ainakin pimeassa(siis silloin kun nukkuu:). Lamminta vetta kuitenkin tulee! Venalaiset on venalaisia (suht' rasittava kansa;). Taistelu kielellisen ymmartamattomyyden kanssa ajoittain suhteellisenkin raskasta.
Aurinko on paistanut taydella teholla ja pisamat valloittaneet olkapaani (Ramsulla nenun).
Ja Rampo jatkaa..
Tavattiin muuten tossa Iisakin kirkon edustalla vanha kaverimme Osbournen Sharoni, joka signeeras meidan reissuvihkonkin. Harmi etta Sharonin ukkoo Ozzya vasytti niin, ettei jaksanut tulla meita tervehtiin, vaikka odoteltiin puoltoista tuntia.
Nyt pikku iltapalan kautta unille. Huomen viela Pietarissa ja yojunalla kohti Moskovaa...Jep jep...
Pari paivaa taalla nyt pyoritty, itsella uponnut kolme imodiumia. Eilen oli todellinen katastrofi lahella jaatelon ja lounaan nauttimisen jalkeen puistossa. Aika oli todella kortilla, mutta onneksi haukan silmat pongasivat sinisen riviston baja-majoja. Sinne kireaa jouksujalkaa, kaikki varattuja, hiki nousee pintaan, maatuska pyytaa kymmenta ruplaa, vaan satasia taskussa, vaihtorahat kateen ja huussiin--->helpotus-->ovi unohtui auki, joku mamma paukkas sisaan, luikki nopeasti pakoon! Siihen loppui ongelmat mun osalta.
No ollaan tassa kayty jokiristeilylla romantisoimassa, Eremitaasissa, syoty hyvin ja nautiskeltu. Mutta eihan se tietenkaan ketaan kiinnosta, kaikki haluaa lukea katastrofeista... tasta jatkaa Jenny...
Jennyfer: Kakasta rakkoihin. Kun taapertaa sita sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Oikea jalkani sairastaa talla hetkella kolmea super-mega-hyber-rakkulaa, jotka oma huoltojoukkoni on teipannut kasaan erinakoisin laastarein ja kansarohdoin... Hyvat kengat ovat siis kaiken perusta tallaisella matkalla. Joo-o.
Mita siten muuta. Puppet hostellimme nayttaa ja tuntuu hyvalta, ainakin pimeassa(siis silloin kun nukkuu:). Lamminta vetta kuitenkin tulee! Venalaiset on venalaisia (suht' rasittava kansa;). Taistelu kielellisen ymmartamattomyyden kanssa ajoittain suhteellisenkin raskasta.
Aurinko on paistanut taydella teholla ja pisamat valloittaneet olkapaani (Ramsulla nenun).
Ja Rampo jatkaa..
Tavattiin muuten tossa Iisakin kirkon edustalla vanha kaverimme Osbournen Sharoni, joka signeeras meidan reissuvihkonkin. Harmi etta Sharonin ukkoo Ozzya vasytti niin, ettei jaksanut tulla meita tervehtiin, vaikka odoteltiin puoltoista tuntia.
Nyt pikku iltapalan kautta unille. Huomen viela Pietarissa ja yojunalla kohti Moskovaa...Jep jep...
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
Lähdön tunnelmia...;9
Terveiset makoisilta päikkäreiltä! Rinkka on siis täynnä ja osa tavaroista sullottuna salaperäisesti Ramsun kannettavaksi. Naisen etuoikeus.;) Matkaan lähdettäessä eli tällä hetkellä omalla rinkallani on painoa noin 11 kg ja isännällä noin 14,5 kg. Osan sisällyksestä todettakoon olevan namia (salmiakkia!), pähkinöitä, purkkaa ja tuliaisia Moskovan familylle. Mukana itselläni myös mm. pari hamosta, housut, toppeja, villapaita, villasukat (jota ilman en nuku edes kesällä;), pikkareita n. 11 kpl, muutamat liivit, biksut ja muuta hygieniaan liittyvää sälää pesuaine mukaan luettuna. Kuivashampoota koitin tiedustella pehkoni pelastukseksi, sitä kuitenkaan löytämättä...
Tunnelma leppoisan mukava. Fiilis loistava. Odotan jo junaan nousua.
Lopuksi haluan vielä kiittää ihania äityleitämme (erilaisten rohtojen) sponsoroimisesta & Tarjaa (Kiinan viisumeiden) hankkimisesta.
Pidemmittä puheitta - pysykää kanavalla. Love u all. Usu & ali (niin kuin meilläpäin sanotaan!).
Tunnelma leppoisan mukava. Fiilis loistava. Odotan jo junaan nousua.
Lopuksi haluan vielä kiittää ihania äityleitämme (erilaisten rohtojen) sponsoroimisesta & Tarjaa (Kiinan viisumeiden) hankkimisesta.
Pidemmittä puheitta - pysykää kanavalla. Love u all. Usu & ali (niin kuin meilläpäin sanotaan!).
Lähtötunnelmia + kilpailu!
Jaahas, nyt sitä alkaa olla lähtö käsillä. Aamun Sibelius-junaan on liput ostettu ja rinkat on täytetty turhan painaviksi. Pietarissa näyttäisi odottavan helteiset ilmat, minkä innokkaat lukijat voivat sivupalkista todeta. Pakko vähän reteillä sivun teknisillä ihmeillä!
Jennyllä ei ainakaan tunnu matkakuume liikaa vaivaavan, sillä päiväunet maistuu. Mikäs siinä, itse siemailen karhua. Viisumirumba saatiin kuin saatiinkin ajoissa päätökseen, Tarjalle erityiskiitokset Kiinan viisumien hommaamisesta. Pistetäänpä seuraavaksi pieni infopaketti:
Venäjän viisumi, Turun nevatours, 45 ersee, toimitusaika 5-6 arkipäivää.
Mongolian viisumi, Mongolian konsulaatista Kirkkonummelta, 40 ersee + postikulut n. 5 e/per viisumi, ta. 7 arkipäivää.
Kiinan viisumi, Kiinan suurlähetystö Helsingissä, 40 ersee, ta. 4 arkipäivää.
Kaikkine säätöineen kannattaa varata noin kuukausi viisumien hankkimiseen.
Helsinki-Pietari junalippu 2 luokassa 56,20 ersee.
Ja sitten interaktiivisuutta sivuille kilpailun muodossa. Lähimmäksi oikeaa vastausta arvannut nimimerkistä tunnistettava henkilö palkitaan Mongolia-aiheisella tuotepalkinnolla loppukesästä (eli sit kun nähdään)! Vastaukset tämän postin Comments-osioon sadan gramman tarkkuudella! Kysymys kuuluu:
Paljonko on Rampon kotiutumispaino?
Vinkkinä heitettäköön, että lähtöpaino oli Äiten juhlien jälkeen laadukkaasti ravittuna 87,5 kiloa. Vinkki numero 2: Aikoinaan ameeba nirhaisi elopainosta 5 kiloa Lähi-Idässä. Ja kaikille pikku-lurjuksille tiedoksi, että arvata saa vain kerran ja epäilyttävät konnailijat hylätään armottomasti.
No niin, eiköhän se ollu siinä tältä erää...palaillaan ja onnea kisaan!
lauantai 26. toukokuuta 2007
lauantai 19. toukokuuta 2007
torstai 17. toukokuuta 2007
keskiviikko 16. toukokuuta 2007
Elohiiri vatsassani...?
Heissan kaikki. Hui kamala! - alkoi tuossa juuri kauhistuttamaan ajan kulku ja sitä kautta matkamme lähestyminen. Samaiseen hetkeen pakenin nettiin finnairin sivuille tarkistamaan mahdollisen, siis toteutettavissa olevan suoran ja lähes lentopelottoman paluulennon Pekingistä Helsinki-Vantaalle. Jep, rahalla onnistuu! Kaikki siis lähes kunnossa.;) Mongolian viisumeja yhä odotellessa ajattelin vielä tarkastuttaa matkalle vaadittavat rokotukset Matkailuklinikalta Helsingin ytimestä. Perjantain proggis. Kiinan viisumit sitten vielä, toivottavasti keretään. Lähtöön aikaa 12 päivää ja sitä ennen vielä Ramsun muutto Turkuseen. Jepa-jee. Pääsemme vihdoinkin lähemmäksi toisiamme...(liikkumatilaa kokonaiset 38 neliöö + pieni ranskalaien parveke;).
Niin raskaiden koulutöiden kuin hallin herkkupuodin ja sukkahousujenkin lomasta olen hissukseen yrittänyt keskittyä ajattelemaan tulevaa reissuamme... Odotan uutta kokemusta, elämystä ja etenkin Ramsun pidempiaikaista seuraa malttamattomana ja innokkaana. On loistokasta päästä yhdessä reissuun sellaiseen maahan (lähinnä Mongolia), joka ei välttämättä herätä suuria ennakkotuntemuksia tai aistimuksia kaikessa omituisuudessaan. Nyt meillä on siis oiva mahdollisuus muodostaa omat mielikuvamme ja sitä kautta mahdollisesti kannustaa muitakin innokkaita kyseiselle kiertueelle. Onhan tämä, maiden ja matkustamisen lisäksi, upea haaste niin itselleni (lähinnä rauhoittumisen kannalta - nimittäin ensimmäinen kesäloma tähän ikään!) kuin rakkaudellemekin (uskon ja luotan siihen!;).
Ensimmäinen kouluvuosi on pian takana, itseasiassa viiden koulupäivän kuluttua, ja on mieletöntä päästä reisuun puhdistamaan ajatuksiaan (niin paljon kuin viittomakieltä rakastankin), jotta voin taas uudella tarmolla syksyllä huitoa olkapääni kipeiksi... Ikävä tulee kaikkea, mutta pianhan me taas jo ollaan takaisin.
Haluan toivottaa kaikille aurinkoista kesää ja antoisaa matkaa seurassamme! Lähtö 28.pvä - pitäkää kiinni! Kirjoitellaan.
p.s. pusu kullalle ja terkut poikamieskämpälle (uusi aika koittakoon!:)
Nyt hiiri pakarassa...(potkii vissiin jo matkaan). Hih.
Niin raskaiden koulutöiden kuin hallin herkkupuodin ja sukkahousujenkin lomasta olen hissukseen yrittänyt keskittyä ajattelemaan tulevaa reissuamme... Odotan uutta kokemusta, elämystä ja etenkin Ramsun pidempiaikaista seuraa malttamattomana ja innokkaana. On loistokasta päästä yhdessä reissuun sellaiseen maahan (lähinnä Mongolia), joka ei välttämättä herätä suuria ennakkotuntemuksia tai aistimuksia kaikessa omituisuudessaan. Nyt meillä on siis oiva mahdollisuus muodostaa omat mielikuvamme ja sitä kautta mahdollisesti kannustaa muitakin innokkaita kyseiselle kiertueelle. Onhan tämä, maiden ja matkustamisen lisäksi, upea haaste niin itselleni (lähinnä rauhoittumisen kannalta - nimittäin ensimmäinen kesäloma tähän ikään!) kuin rakkaudellemekin (uskon ja luotan siihen!;).
Ensimmäinen kouluvuosi on pian takana, itseasiassa viiden koulupäivän kuluttua, ja on mieletöntä päästä reisuun puhdistamaan ajatuksiaan (niin paljon kuin viittomakieltä rakastankin), jotta voin taas uudella tarmolla syksyllä huitoa olkapääni kipeiksi... Ikävä tulee kaikkea, mutta pianhan me taas jo ollaan takaisin.
Haluan toivottaa kaikille aurinkoista kesää ja antoisaa matkaa seurassamme! Lähtö 28.pvä - pitäkää kiinni! Kirjoitellaan.
p.s. pusu kullalle ja terkut poikamieskämpälle (uusi aika koittakoon!:)
Nyt hiiri pakarassa...(potkii vissiin jo matkaan). Hih.
tiistai 15. toukokuuta 2007
torstai 3. toukokuuta 2007
Tervehdys ja alkusanat!
Tästä alkaa pienimuotoinen matkapäiväkirja Ramin ja Jennyn Trans-Mongolian junamatkalle. Koska reissun alkuun on vielä noin kolme ja puoli viikkoa, ei vielä ole pahemmin kirjoiteltavaa. Tarkoitus on tehdä tästä meille matkapäiväkirja reissusta muistojen tueksi, selventää kavereille ja sukulaisille missä mennään sekä mahdollisesti tarjota pientä informatiota vastaavaa reissua suunnitteleville.
Tällä hetkellä viisuminhakurumba käynnissä. Venäjän viisumit hankittiin Turun Nevatoursin kautta 45 ersee per nassu, toimitusaika oli 6 arkipäivää ja homma hoitui hyvin. Viisumia haettaessa matkatoimistoon tulee toimittaa passi, kopio matkavakuutuksesta, yksi passikuva ja täytetty viisumihakemus.
Mongolian viisumi yritetään hoitaa postin välityksellä. Mongolian kunniakonsulaattiin kirkkonummelle ei oikein kannata lähteä ajelemaan.
Jatkossa varmaankin saatte lukea (siis jos tätä joku lukee) myös Jennyn juttuja. Ja tietysti kommentit lukijoilta (joita onkin varmaan tosi paljon) on tervetulleita. Nyt nukkuun ja palataan lähempänä matkaa asiaan.
T: Rami
Tällä hetkellä viisuminhakurumba käynnissä. Venäjän viisumit hankittiin Turun Nevatoursin kautta 45 ersee per nassu, toimitusaika oli 6 arkipäivää ja homma hoitui hyvin. Viisumia haettaessa matkatoimistoon tulee toimittaa passi, kopio matkavakuutuksesta, yksi passikuva ja täytetty viisumihakemus.
Mongolian viisumi yritetään hoitaa postin välityksellä. Mongolian kunniakonsulaattiin kirkkonummelle ei oikein kannata lähteä ajelemaan.
Jatkossa varmaankin saatte lukea (siis jos tätä joku lukee) myös Jennyn juttuja. Ja tietysti kommentit lukijoilta (joita onkin varmaan tosi paljon) on tervetulleita. Nyt nukkuun ja palataan lähempänä matkaa asiaan.
T: Rami
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
