tahan tulee tarinaa gobista

kunhan kotiudumme. Lomalla on naas kiire.

1. päivä
Ulan Bator->Baga Gazrin Chuluu

Taas oli aikainen aamuherätys takana ja aamunkoitossa käppäilimme Maman kaverin kämpiltä kamojen kanssa takaisin guesthouselle. Molemmilla pytyt totaalisen sekaisin tietenkin. Edellisenä iltana oltiin oltu vielä Naadamia katsomassa ja melko myöhään meni, kunnes päästiin nukkumaan.

Kas näin tallustelee Rampo eväineen Golden Gobille.

Aikaisen lähdöajankohdan ja eilisen Naadamin takia apteekit eivät olleet auki, joten akuuttia helpotusta vatsavaivoihin ei ollut tiedossa. Ilman aamupalaa kuitenkin hyppäsimme Uaziimme ja aloitimme 10 päivän retken. Seurueeseemme kuului opas Alma, mongolian kasakki, Golden Gobin opas numero yksi! Kuskina oli Puja, mukava kaveri kanssa. Lisäksi seurueeseen kuului sveitsiläinen hieman yli kolmekymppinen viininmaistelija Anton, joka myös osoittautui hauskaksi hepuksi sekä itävältalainen n. 60 vuotias pariskunta, Eva & Wolfgang, loistavaa seuraa hekin.

Meidän kanssa samaan aikaan ja samaan suuntaan lähti myös kaksi muuta bussia, joiden hieman nuorempaa porukkaa katseltiin alkuun hieman haikaillen. Pian osoittautui kuitenkin, että kyllä ne hippy-hippy-pop-bussien kaveritkin hyytyivät muutaman päivän päästä, eikä tuollaisella reissulla todellakaan jaksa eikä kannata juhlia ihan joka ilta.

Kaikki lähdössä retkille heti Naadamia seuraavana aamuna.

Päivä oli enimmäkseen ajelua ja olo ei ollut meillä kummallakaan kovin hyvä, mutta siinä se meni kuitenkin. Pysähdyimme syömään jossain vaiheessa perinteiseen mongolialaiseen jurttaravintolaan sitä perinteistä pasta-vuohi-settiä, mikä ei todellakaan oikein uponnut. Myös thunderboxit tulivat safkan jälkeen tutuiksi.

Tässä valmistuu pasta mongolialaiseen tyyliin.


Ladies room.

Maisemat olivat suoraan postikortista oikeastaan koko matkan ja päivän päätteeksi tultiin joillekin pyhille kalliolle, jota vähän aikaa vatsat turvonneina ihmeteltiin. Sitten etsittiin telttapaikka ja nukuttiin autiomaassa alla tähtien. Teltan pystyttäminen ei oikein tahtonut onnistua, molemmilla oli näet noussut myös pieni lämpö ripulin lisäksi. No pääsimme kuitenkin jo kahdeksalta nukkumaan ja parin yöllisen luontoretken jälkeen aamulla oli jo hieman parempi olo.

Maisemapläjäys.


2. Päivä
Baga Gazrin Chuluu->Dalanzadgad

Toinenkin päivä oli lähinnä ajelua. Aamulla pysähdyttiin pieneen kaupunkiin, mistä ostettiin lisää elintarvikkeita. Lisäksi ostettiin mulle ja Jennylle vihaisennäköisiä punamustia vatsalääkkeitä sekä suolapitoista vatsaliuosta. Kaupungissa selvisi myös että toisen pakun kuski oli entinen painija, ilmeisesti kotkan arvonimellä, eli muutama voittokin oli plakkarissa. Siinä asfaltilla toisen ryhmän adrenaliini-pojat Hollannista ottivatkin jo kaverista mittaa. Itsekin ajattelin haastaa, kunhan tulen parempaan kuntoon.

Tultiin kaupunkiin...


...ja shopauteltiin kunnon supermarketista!

Päivän mittaan pidettiin useita taukoja, koska Uazin moottoria pitää aina välillä jäähdytellä ja lisäillä vettä. Olo alkoi tuntua paremmalta lääkkeiden autettua ja pelailtiin yhdellä tauolla jo futista adrenaliini-poikien kanssa.

Alettiin selkeästi olla autiomaassa, koska juurikaan mitään kasvillisuutta ei enää ollut. Jos haluaa käydä suojaisessa paikassa tarpeillaan, saa kävellä melko pitkälle. Mongolialaiset naiset on kehittäneet tähän oman tekniikan. Vyötärölle sidotaan esim. paita, jolloin voi käydä hieman lähempänäkin pisulla vilauttelematta.

Karun kaunista maisemaa.

Iltapäivällä saavuttiin Dalanzadgadin pikku kaupunkiin, missä majoituimme jurttahotelliin. Jurttahotellissa oli siis pihalla pari jurttaa, mutta myös oikeassa rakennuksessa muutamia huoneita. Nukuttiin kuitenkin rakennuksen pihassa jurtassa, mutta oli mahdollista käydä posliinilla sekä lämpimässä suihkussa sisällä. Viimeinen länsimainen nautinto ennen paluuta Ulan Batoriin ja hyvä paikka rentoutua kahden ajopäivän jälkeen!
Pestiin lisäksi vähän pyykkiä ja Jenny leikitteli hotellin omistajien koiran kanssa. Itse otin pari bissee Wolfgangin ja Antonin kanssa, mikä osoittautui virheeksi.


Jennyn karvainen kaveri numero 1.


Jurttahotellimme ulkoa päin...


...ja se Jennyn toinen karvainen kaveri jurtan sisällä.

Yöllä sain karvaasti todeta, että pakki ei ollutkaan kunnossa. Lääkkeet olivat olleet ilmeisesti jotain paikallista imodiumia. Seuraaksena aivan järkyttävät vatsanvääntelyt ja uskomaton kipu. Onneksi pääsi yölläkin posliinille! Silloin yön pimeinä tunteina päätin, että lääkkeet jää jatkossa syömättä. Parempi vaan kärsiä luonnollisesti.

Gobi reissu jatkui vielä 8 uskomatonta päivää, mutta niistä ei sitten tullut kirjoiteltua...