Aurinkoa, helletta ja hikea...

Ihmisia, kaaosta ja hilliton kuumuus(ensimmaiset tuntemukset junasta noustessa)-terveiset Pekingista! Kylla tuli ensimmaisen 15 minuutin aikana koti-ikava...:) Tollotysten, ihmetyksien ja lukuisien kauppiaiden (hotellia, vetta ja ties mita) saattelemana selvitimme tiemme, osittain kyynarpaatekniikkaa kayttaen, ulos juna-asemalta. Ja niinkuin Ramsuni jo aikaisemmin mainitsi ei Ludmilaa enaa nakynyt missaan. Tai jos varsin rehellinen olisin niin kertoisin etta nakyi (vaaleaa pehkoa kun ei voinut olla erottamatta) mutta anoimme kauniisti sanoen teidemme erkaantua...(maili osoite loytyy:) Hotellillemme, josta olimme Angielta kuulleet, selvisimme vaivatta syysta etta se sijaitsi aivan asemaa vastapaata. Onneksi, silla aamun ensimmainen ja ainoa tienylityskin tuntui haasteelliselta kuumuudessa ja vaen paljoudessa. Olimme molemmat aivan puhki ja suihku kolmen junassa vietetyn yon jalkeen (+hikiset paivat) maistui..hmm...sanoisinko kokemuksen arvoisen loistokkaalta. Maistui tuolloin paikkaritkin, junan 65 senttisen sijaan 120 senttisessa!

Tahan minun on pakko kertoa siita kummallisesta tunteesta joka tulee junamatkojen jalkeen(ei siis ainoastaan likaisuuden tunne) vaan ns. keinuminen. Sita tuntee ja kuulee (Angien ja Judienmukaan)junan eri liikkeet ja jyskeen viela muutamia paivia junamatkan jalkeenkin. Voisi kuvailla halvaksi kanniksi. Matkojen jalkeen minua on, keinumisesta huolimatta, nukuttanut varsin hyvin siita syysta (jostain kumman syysta:)etta suoritan usein (en siis aina)ns. yollista vartiotani. Tama tarkoittaa sita, etta nousen ylos joka asemalla, tarkistan junaan nousevat, sielta poistuvat, seuraan vessassa kavijoiden puuhasteluja ja yosiivousta, joka tapahtuu kuminaamari ja kasineet kadessa- todella pelottavaa! Ensimmaisena junayona jopa huusin Ramsua turvakseni (ei pihahdustakaan ylasangyn suunalta) roistolta, joka siirteli kenkiani... Kaikenmoista, hupaisaa.

Muutoin Pekingissa kaikki hyvin, hyvin sujuu ja puhdasta on vaikkakin Venajan viisumien hankkiminen jai Mongoliaan silla kaikki kiinalaiset tuntuvat keskittyvan paaasiassa vuoden 2008 Olympialaisiin. Rakenteilla jopa kuusi mahtailevaa stadiumia ja muuta hulppeaa kisoja varten. Kaupunki kukoistaa jo loistossaan, puistot kerrassaan upeita siistittyine nurmineen ja puskineen. Helppoahan se on kun tekijoita riittaa. Keikenmoista ollaan puuhasteltu; aina muurilta puikkoilla sutimiseen. Huonoina asioina mainittakoon saasteet, liikenne ja vaenpaljous, joka +35 asteen helteessa tuntuu...ajoittain ahdistavalta. Nautittu ollaan taydella paivateholla ja illalla ei ole unta tarvinnut (itseasiassa koko matkan aikana) anoa.

Viime yosta viela hiukan...herasin siihen kun Herra Tapio hillui pilkko pimeassa hotellihuoneessamme suunnistuslamppu paassa etsien jotain, ehka juotavaa, ehka syotavaa, kayden vessassa... Meilla siis piti olla vesi-ja sahkokatkos hotellissa, joka tarkoitti etta niin vessat kuin valotkaan ei toimi (tallaista ei kuitenkaan ollut, siirretty toiseen paivaan!). Vessassa kayntinsa paatteeksi (vessa vetaa-heratys!) H.Tapio ei kuitenkaan kokeillut valoja vaan jatkoi suunnistustaan herattaen minut kauhusta kalpeana - roisto huoneessamme! Tallaista taalla...:) Miehet.

Viela mainittakoon, tollotysta riittaa! Olempas/olemmepas jo muutaman kiinalaisen albumiinkin paasseet, hiuksiani hipeloity ja simmujani ihmetelty, ihania ihmisia ovat. On kylla hieman meiniki muuttunut viimeisen kayntini jalkeen 12 vuotta sitten.

Kiinasta kuuluu viela lisaa... On kylla ajoittain ikava uuniperunoita & fetasalaattia. Mamille mutistus (milloinkahan ollaan viimeksi oltu nain pitkaan erossa?!)!

Pahoittelen blogissa tapahtuneita viiveita, olemme taas linjoilla...:)

.jenska.

P.S. Minulla on seurassani maailman ihanin & rakastettavin matkakumppani! Jihuu. Ette usko, olen prinsessa (ainakin luulen niin...:), jolla parrakas prinssi!