Ita-Mongolian reissusta...

Paatettiin Jennyn kanssa lahtea ennen Naadamia 5 paivan reissulle Ita-Mongoliaan, minne ei juuri tehda retkia. Reissuun piti kuulua ratsastusta, uintia jarvissa ja joissa seka muuta lepposaa.

Aamulla lahdettiin Kevinin Englannista ja Mandyn jenkkilasta kanssa matkaan. Seurueeseen kuului lisaksi kuski Orthan, Opas Biggie ja aloitteleva opas Daska. Autossa selvisi, etta suunniteltu opas ei paassytkaan matkaan, vaan etta kaikki oppaat olivat vastaavalla reissulla ekaa kertaa. No eipa siina mitaan, alkumatkasta piipahdettiin viela ostamaan pari pulloa vodkaa matkaevaaksi.

Ensimmainen paiva oli periaatteessa aika pitkalti ajelua. Matkalla piipahdettiin ihmettelemassa valtavaa Tsingiskaani patsasta, joka ei ollut viela ihan valmis. Vetaisi varmaan massiivisuudessaan Frederikinkin hiljaiseksi. Illansuussa saavuttiin pienelle jarjelle, missa majoituttiin mokkiin.

Pienen vaelluslenkin jalkeen aloitettiin vodkan tuhoaminen. Oppaat eivat juomiin koskeneet, mutta pelailtiin silti porukalla hauskoja peleja. Keli oli sateinen ja mokissa istuttiin iltaa pikkutunneille.

Aamulla kellaan ei ollut kankkusta ja lahdettiin ajamaan parin tunnin siivua toiselle jarvelle, missa oli tarkoitus olla iltapaivalla hevosvaellus. Matkalla kuitenkin eksyttiin ja parin tunnin ajomatka muuttui paivan ajeluksi maastossa. Autonamme oli armeijan kayneille tuttu Pulla-Uazi, joka selvitteli vaikeat tiet ja joenylitykset kunnialla loistavan kuskimme ansiosta.

Jossain vaiheessa tie loppui paikallisen metsurin kampille. Tai oikeastaan metsurin karryasunnolle. Sinne meidat kuitenkin kutsuttiin ja oppaat kyhasivat lounaan. Metsuri tarjosi meille pullostaan mongolialaista nuuskaa, mita kaikki ottivat nokallisen. Itse olin ensimmaisena ja sain tuhdin aivastuskohtauksen. Muilla tuli kyyneleita tai vastaavia reaktioita. Hyvaa tavaraa siis.

Sen jalkeen metsuri kaivoi jarjettoman kokoisen leivan, minka han oli kokannut karrynsa alla. Leipa oli kuitenkin hyvaa, vaikka hygieenisyydesta ei oikein tienny. Taman jalkeen kaveri viela antoi jokaiselle mahdollisuuden ampua pienoiskivaarilla. Itsehan ammuin melkein napakympin. Metsuri kertoi lisaksi, etta aina silloin talloin vuorilta laskeutuu vankeja, joille on pakko antaa ruokaa, muuten menee henki. Lopuksi luovutimme ystavalliselle ukkelille hiukan rahaa ja pahkinoita Jennyn kanssa.

Viimein loysimme jarvelle ja tuhosimme lopun vodkan taikatemppujen ja korttipelien hengessa. Ratsastus siirtyi seuraavalle aamulle. Aikaisin aamulla lahdimme pilvisella saalla ratsastamaan taysin kankkusettomina vuorien yli kohti luostaria. Jennyn hevoset alkuun vahan kiukuttelivat, mutta lopulta mukava elikko loytyi. Itsellani oli heti mahtava kaakki, jonka kanssa pelisaannot loytyi yllattavan helposti.

Luonnollisesti kellaan ei ollut minkaan sortin kyparia eika muuta suojavarustusta. Ehka jossain valissa hieman hirvitti kivisilla vuoristopoluilla, mutta elikot olivat rauhallisella, joskin nalkaisella tuulella. Ruoho tuntui maistuvan vahan joka valissa.

Matka buddhalaisluostarille oli todella pitka ja pepanteenia olisi tarvittu jo puolimatkassa. Itse luostari oli karsinyt kovia kolmesti: ensin vuonna 1900 flunssa tappoi 3000 munkkia ja vuonna 1936 kommunistit loput(tai vaihtoehtona pakkotyo). 1970 kommunistit viela viimeistelivat homman pommittamalla temppelit maan tasalle. Toisin sanoen, paljoa ei ollut jaljelle.

Paluumatkalla aurinko alkoi paistaa. Aurinkoa seurasi valtavat laumat paarmoja, mika sekoitti hevoset taysin. Urheasti jatkoimme ratsastusta, vaikka ihan loppumatka oli pakko kavella. Mun pehvani oli aivan taynna verisia rakkoja, jos jotain kiinnostaa. Jennyllakin oli vahan joka paikka kipeena. Upeita elaimia ne hepat kuitenkin on ja olen niista suhteellisen innoissani.

Illalla aloimme hieman saveltaa ja lahdimme laheiseen Baganoorin kaupunkiin, jossa piti olla oppaan mukaan Naadam, johon olisi ollut mahdollista kenen tahansa osallistua. Kevinin kanssa inostuttiin asiasta tuhdisti ja paatettin osallistua painiin. Itse uskoin paasevani vahintaan kolmannelle kierrokselle ja suunnittelin jo koko kehon rasvaamista, etta olisin tarpeeksi liukas, ettei vaan vahingossa tipu jollekin 15 vuotiaalle pikku pojalle.

Perilla kuitenkin selvisi, etta Naadam olikin jo ohi, mika oli suuri pettymys. Tasta seurasi pienta riitaa, koska retki ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Paatettiin jaada kaupunkiin ja lahdettiin iltaa istumaan paikalliseen baariin. Tata ennen oltiin kuitenkin varattu riittavasti vodkaa hotellihuoneelle. Iltaa istuttin baarissa, missa tanssittiin mongolien kanssa ja hauskaa oli. Hotellihuoneella jatkettiin tinaamista ja pieni painimatsikin siina saatiin Kevinin kanssa aikain, positiivissa hengessa.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaan Tereljin luonnonpuistoon, mika on aikas lahella UB:ta. Paiva oli ihan mukava ja maisemat oli hienoja. Nahtiin tuhannen buddhan luola ja kilpikonnankalliot. Ainoo ongelma oli, etta etenkin mulla ja Kevinilla oli jarjettomat kanuunat. Ei sinansa kauheasti jaksanut. Laheiselle luostarille vaeltaminen jatettiin Jennyn kanssa suosiolla valiin, toinen kipeiden jalkojen takia, toinen paansa. Mikas siina oli auringossa loikoilla kalliolla, kun muut urakoi.

Illalla palasimme paivaa aikaisemmin takaisin hostellille, koska halusimme pienta rahallista hyvitysta retkesta, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Hauskaa kylla oli, mutta ei varsinaisesti nahty niita asioita, joista oltiin maksettu. Kotimatkalla piipahdettiin viela jurttaan maistaan airagia, kaynytta hevosenmaitoa. Maistui pahan ja hyvan valimuodolta, periaatteessa kai ihan ok.

Hostellilla olivat vahan ihmeissaan, koska palasimme aikaisemmin. Pienen vaannon jalkeen saatiin vahan rahaa takaisin, mika oli ihan reilua. Aiotaan kuitenkin tehda Jennyn kanssa viela toinen retki Gobin autiomaahan heidan valityksellaan.

Huomenna aamulla aikainen lahto naadamia katsomaan. Koko paivan retki, mika sisaltaa safkat, liput avajaisiin ja kuljetukset eri tapahtumiin. Hyva homma. Pakko menna kohta nukkuun, unet jaany vahiin.